Kuvittelin, että "matalakasvuiset ja pensasmaiset" ruusupapuni pärjäisivät pelkkien tukikeppien varassa, mutta hui hai. Metrin pituiset versot rönsyilivät joka suuntaan ja heittelehtivät ikävän näköisesti tuulessa. Jotakin oli tehtävä.
Osa kasveista oli sopivasti katon amppelikoukun alapuolella. Viritin koukusta puuvillalangat ja sidoin ne tukemaan pisimpiä versoja. Lisänä käytin puutarhakaupasta bongaamiani Nelsonin muovisia sidontarenkaita. Sivuseinällä ohjasin pavunvarsia niin ikään muovilenkkien avulla. Kiinnitin niillä kasveja tukikeppeihin, seinän tankoihin ja toisiinsa. Näin saatiin jokin roti viidakkoonkin.
Hajuhernemaalla versot ovat jo saavuttaneet tukiristikon korkeuden. Mihin ne seuraavaksi tuen, jos vielä kasvavat, en tiedä. Ehkä pitää sitoa kahden amppelikoukun varaan keppi ja laittaa siitä laskeutumaan useita tukilankoja. Toisin kuin pavut, herneet tarttuvat tukeen kärhöillä, joten sidontarenkaiden tarve on vähäisempi.
Ruusupavut ovat riistäytyneet sivuseinän tangoilta kohti hernemaata ja aurinkoa. Ostin myös Bind up -kiinnityslenkkejä, jotka voi vasaroida kiinni seinään, mutta niitä en ole ainakaan toistaiseksi tohtinut käyttää. Nehän jäävät seinään pysyvästi enkä ole varma, jatkanko köynnösten kasvatusta siinä sijainnissa.
Ruusupavun kukinta on kohtuullisen runsasta, mutta palkoja ei ole näkynyt. Kiinnityslenkit ovat tietysti turhakkeita, koska niiden sijasta voisi aivan hyvin käyttää langanpätkiä. Ne ovat kuitenkin tosi helppoja ja näppäriä, ja niitä voi käyttää moneen kertaan. 4 euron pakkauksessa oli sekä muovi- että metallilenkkejä, 25 kutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti