Keittiöstä parvekkeelle: Fintorp-tangot

Jei, Remontti-Reiska kävi vihdoinkin! Hän poikkesi meillä jo eilen, mutta tarvitsi yhden yön toipumiseen siitä faktasta, että haluan kattoon seitsemän amppelikoukkua. Ja lisäksi sivuseinään kaikkiaan 14 ruuvia.

Tässä näette parvekkeen sivuseinälle kiinnitetyt kolme Ikean Fintorp-tankoa, jotka löytyvät keittiöosastolta. Ruukut ovat sarjaan kuuluvia ruokailuvälineille tarkoitettuja astioita. Kasvit ovat kuihtuneita helmililjoja.

Multaa ostamassa

Remontti-Reiska olisi ehtinyt tulla torstaina, mutta juuri silloin minulla oli kokous eikä meillä ollut ketään kotona. Koukkujen kiinnitys jää nyt ensi viikkoon, mikäli onnistuu silloinkaan.

Odotellessa ajattelin miettiä multa-asioita. Viljelylaatikkoni vetää noin 90 litraa multaa ja 25 litraa ruukkusoraa. Lisäksi amppeleita ja ruukkuja varten pitänee varata ainakin yksi 30 litran multasäkki ja hieman soraa.

Mutta mitä multaa?

Kävin katsomassa Kekkilän nettisivuilta, mitä siellä suositellaan viljelylaatikossa käytettäväksi. Siellä suositeltiin viljeltävien kasvien mukaan yrttimultaa, kasvimaamultaa tai kesäkukkamultaa. Auts, pitäisi siis jo tietää, mitä aikoo viljellä!

Tämä kesä on joka tapauksessa lasitetun parvekkeen sisäänajokesä. En tiedä yhtään, millaisia lämpötiloja sinne on odotettavissa enkä sitä, minkä verran laseja pitää pitää auki. Tämä vaikuttaa kasvivalintaan. Jos laseja täytyy pitää auki, en  voi kasvattaa mitään syötävää, koska kadulta tulee paljon likaisenmustaa pölyä. En halua sen narskuvan hampaissani ja päätyvän elimistööni.

Päätän siis tässä ja nyt, että kasvatan viljelylaatikossani tänä kesänä vain kukkia. Jos ja kun osuuspuutarhasta tulee yrttien taimia, istutan ne ruukkuihin, joita voin siirrellä tarpeen mukaan ruukkuportaalta sisälle huoneistoon ja takaisin.

Näin ollen tarvitsen viljelylaatikkoa ja amppeleita varten kesäkukkamultaa ja ruukkuja varten ehkä hieman yrttimultaa. Amppeleihin kävisi myös kestomulta, ja viljelylaatikkossa kesäkukkamullan vaihtoehto voisi olla musta multa.

Mutta mitäs eroa näissä sitten on?

Kesäkukkamulta sisältää ravinteita, jotka edistävät kasvien kukintaa. Siinä on myös vettä sitovia kastelukiteitä. Niitä varmasti tarvitaan, kun viljelylaatikkoni ei ole altakasteleva. Kekkilä ilmoittaa kesäkukkamultansa sisältävän vaaleaa turvetta, hienoa ja karkeaa hietaa, hiekkaa, pitkävaikutteista lannoitetta ja kastelukiteitä. Kiteet imevät ja vapauttavat vettä noin desilitran verran multalitraa kohden enemmän kuin perusmullassa. Tämä pidentää istutusten kasteluväliä. Pakkauskoot 10 ja 30 litraa. Biolanin vastaava tuote on Multa kesäkukille. Siinäkin on kastelukiteitä, ja multa on saatu kuohkeaksi lisäämällä siihen murskattua kevytsoraa. Pakkauskoot 24 ja 45 litraa.

Yrttimulta on lannoitettu siten, että se edistää lehtien kasvamista. Yrteistähän käytetään yleensä lehdet. Kekkilän yrttimulta on valmistettu "erilaisista turvelaaduista, hiekasta, karkeasta ja hienosta hiedasta sekä hietasavesta." Se on kalkittu ja lannoitettu, ja siihen on lisätty "juurtumista ja juuriston kasvua edistävää luonnollista humushappovalmistetta". Pakkauskoot taitavat olla 3, 10 ja 30 litraa.

Puutarhan musta multa on Biolanin tuotemerkki, kompostilannoitettua yleismultaa, joka ei sisällä kastelukiteitä. Säkkien koot 45 ja 55 litraa.

Vihreä multa on samoin Biolanin tuote. Se sisältää puuhiiltä, jonka sanotaan aktivoivan pieneliöstöä, vähentävän ravinteiden huuhtoutumsita ja sitovan vettä. Pakkauskoko 40 litraa. Sekä musta että vihreä multa ovat luomutuotantoa.

Kestomulta on tarkoitettu isoihin altakasteluruukkuihin ja monivuotisin parvekeistutuksiin. Kekkilän multa on suunniteltu pysymään mahdollisimman pitkään kuohkeana. Olen usein käyttänyt kestomultaa parvekkeella, mutta minulla olivatkin aiemmin käytössä altakasteluruukut. Nyt ei ole. Pakkauskoot 10 ja 30 litraa.

Kasvimaamulta sisältää turvetta, hiekkaa, hietaa, savea ja kahta erilaista kompostia, joiden ominaisuudet tuovat Kekkilän ilmaisun mukaan multaan "pitkäkestoista ravinteikkuutta ja parantavat sekä ilmavuutta että vedenimeytymiskykyä." Multa on lannoitettu vihanneksia ja juureksia silmällä pitäen. "Orgaaniset raaka-aineet parantavat maan pieneliötoimintaa ja vähentävät ravinteiden huuhtoutumista" eli olisikohan tässäkin mullassa puuhiiltä? Pakkauskoko 45 litraa.

Bernerillä on Green Care -tuotesarja, jota harvemmin näkee. Sarjaan kuuluu neljä erilaista multaa, jotka esitellään nettisivuilla "huonekasvien hoitotuotteina". Jopas jotakin. Sarjassa on kukkamulta, luomukukkamulta, taimikasvatusmulta ja orkideamulta.

Kukkamulta on valmistajan ilmoituksen mukaan suunniteltu huonekasveille: lannoitettu sisäkasveille tarkoitettu ravinneseoksella ja kalkittu erikoishienolla kalkkikivijauheella. Rakenteeltaan se on "täyteläistä ja kuohkeaa". Pakkauskoot 5 ja 10 litraa. Ainakin Kekkilällä on vastaaa tuote samalla nimellä.

Luomu Kukkamulta on luonnonmukaisesti lannoitettu ja tarkoitettu kaikille kodin kasveille, niin kukille kuin yrteillekin. Kun pakkauskoot ovat 5, 10 ja 30 litraa niin kyllä se selvästi on tarkoitettu myös parvekeviljelmille.

Taimimultaa on Green Care- sarjassa ja Kekkilällä. Kekkilän multaan on lisätty juurtumista nopeuttavaa ja juurten kehittymistä parantavaa humushappoa sekä kalkkia. Green care -mullassa on "luonnonmukaisia hyötymikrobeja, jotka vahvistavat kasvin alkuun lähtöä, juuristoa ja kasvua". Mutta taimimultaahan minä en nyt ole hankkimassa, kun aion ostaa taimet valmiina.

Kekkilällä näyttää olevan laajin valikoima erityyppisille kasveille tarkoitettuja multia. Toisaalta samaan lopputulokseen pääsee varmaankin ostamalla yleismultaa ja lannoittamalla kasveja niille tarkoitetulla erityislannoitteella.

Kasvata suoraan multasäkissä

Kekkilällä ja Biolanilla on myös erityisiä parvekekasvatukseen tarkoitettuja multasäkkejä, joihin taimet istutetaan suoraan. Multaa ei siis kaadeta pakkauksesta pois, vaan taimille tehdään reiät muoviin. Nämä ovat kiinnostavia, mutta eivät tänä vuonna hankintalistalla.

Luonnonmukainen kasvatusalusta on Kekkilän tuote, joka on tarkoitettu vihanneksille, yrteille ja kesäkukille. Se on muodoltaan pitkämäinen ja kapea. Valitettavasti en ole löytänyt mistään sen mittoja, mutta se saattaisi jopa sopia viljelylaatikkooni sellaisenaan. Tilavuudeltaan pakkaus on 40 litraa, joten se ei täyttäisi laatikkoani syvyyssuunnassa. Pussin sisällä on vaaleaa turvetta, hietaa ja hiekkaa. Seos on kalkittu ja siinä on hitaasti liukenevaa lannoitetta.

Parvekepuutarha on niin ikään pitkä ja kapea Kekkilän multasäkki, jonka sanotaan sopivan erityisesti tomaatille, kurkulle, salaateille, vihanneksille ja kesäkukille. Susältö on vaaleaa turvetta, johon on lisätty kivennäismaalajeja kosteuden pidättämisen parantamiseksi. Siinä on neljän kuukauden hidasliukoinen lannoitus.

Kasvusäkki ja Kasvusäkki mini ovat Biolanin vastaavia tuotteita. Säkit sisältävät "kevyesti peruslannoitetun kasvualustaosan ja erillisen varastolannoiteosan." Isomman säkin ravinteet on mitoitettu riittämään kolmelle kurkun tai tomaatin taimelle koko kasvukauden ajaksi Pienempi säkki riittää kahdelle taimelle. Kasteluun käytetään pelkkää vettä. Pienempi säkki sopii Biolanin Kasvupöytään ja Kasvupenkkiin sellaisenaan. Sen koko on 67 x 54 cm.

Biolanilla on myös Mansikkamaa,Yrttimaa ja Perunasäkki, joihin taimet istutetaan tai kylvetään suoraan. Nekin sopivat Kasvupöytään ja Kasvupenkkiin, tai no, Perunasäkistä en ole ihan varma. Siinä mahtuu kasvattamaan kolme perunantainta.

Lastasimme lopulta auton takakonttiin neljä 30 litran säkkiä kesäkukkamultaa sekä yhden ison ja yhden pienen säkin Leca-soraa.Yrttimulta jäi tältä erää hankkimatta, koska silmiini osui sitä vain 30 litran säkissä, enkä tarvitse niin paljon.

P.s. Tämä kirjoitus ei ole tehty yhteistyössä minkään multafirman tai puutarhamyymälän kanssa.

Sinisiä mättäitä

Lenkkeilin viikonloppuna kasvitieteellisen puutarhan lähistöllä enkä malttanut olla vilkaisematta, mitä kevätkukkia siellä näkyisi. Paljon kukkia, muttei hirveän monta lajia.

Etelärinteiltä bongasin sinivuokkomättäitä ja jo muutaman valkovuokonkin.

Perunaa osuuspuutarhasta?

Jei, osuuspuutarhasta kyseltiin, haluaisimmeko myös perunoita. Se on mahdollista, jos ilmoittautuneet ovat valmiita nostamaan perunansa itse. Ja mehän ollaan! Mies tykkää lapio- ja talikkohommista, ja minulta sujuu mukuloiden noukkiminen maasta. Kerrostalon kylmäkellarissa on reilusti tilaa säilytykseen. Me vaan ei syödä perunoita mitenkään hirveän paljon. Ilmoitin, että 15-20 kiloa riittäisi meille koko talveksi.

Remontti-Reiskaa odotellessa

Sain viimein merkityksi amppelien ja kiinnitystankojen paikat kattoon ja sivuseinälle. Kohta pääsen kutsumaan Remontti-Reiskan paikalle käyttämään järeää porakonettaan. Eihän betoniin mikä tahansa suriseva ampiainen pysty.

Vielä pitäisi päättää, haluanko poistaa tuuletustelineen vai en. Ja haluanko kiinnittää toiseen sivuseinään kangasta ja jos haluan, millä menetelmällä. Eli haluanko myös sille seinälle koukkuja tai ruuvinpäitä ripustusta varten. Vai käyttäisinkö tarvittaessa kaksipuolista teippiä? Toisaalta jos olisi koukkuja, niihin voisi ripustaa muutakin, kuten valoja tai köynnöksiä.

Täytynee ostaa lisää koukkuja. Ei niitä vielä olekaan varalla kuin kahdeksan, ja ne kaikki tarvitaan kattoon. Itse asiassa merkitsimme avustajani kanssa paikat yhdeksälle kattokoukulle. Avustajaa tarvitsin, koska en pysty itse nostamaan käsiäni ylös.

Tämä on siis se syy, miksi ette ole vielä nähneet parvekettani kokonaisuudessaan. Se kun on vielä romujen vallassa ja kaukana valmiista.

Sitruspuu kukkii

Mummillani oli viherpeukalo. Hän onnistui kasvattamaan appelsiinin siemenestä toista metriä korkean sitruspuun, joka teki jopa muutaman hedelmän. Puu kasvoi muistaakseni isossa ruukussa ihan tavallisessa huonetilassa, vaikka saattoi se viettää kesäkuukaudet kasvihuoneessakin, sitä en muista.

Sitruspuita on kasvatettu Välimeren maissa vuosisatojen ajan. Lajikkeet ja alalajikkeet ovat vanhastaan olleet niin lähellä toisiaan, että niiden erottaminen on vaikeaa. Arabit tutustuttivat eurooppalaiset kitkerän makuiseen Sevillan appelsiiniin jo 12. vuosisadalla. Sevillan appelsiinista tehdään edelleen hienoimmat marmeladit.  Sitruunaa kasvoi Palestiinassa jo muinaisina aikoina, ja se lienee ainoa roomalaisten tuntema sitruskasvi. Napolissa alettiin kasvattaa sitruunaa noin vuonna tuhat, ja sieltä se levisi muualle Italiaan. Nämä kuvat ovat alun perin ilmestyneet 1600-luvulla painetussa ja käsin väritetyssä Hortus Eystettensis -nimisessä kuvateoksessa.

Espanjassa näkee appelsiinipuita katujen varrella ja aukioilla. En tiedä, ovatko ne syötäväksi kelpaamatonta koristelajiketta vai miksi hedelmien näkee usein homehtuvan puuhun tai putoilevan maahan oranssiksi massaksi. Vai onko appelsiinisato yksinkertaisesti Espanjassa joinakin vuosina liian iso ihan kuin omenasato meillä. Eipä kai liikenteen katkussa kasvaneita hedelmiä kannattaisi syödäkään.

Käytän paljon sitrushedelmiä ruoanlaitossa ja tuorepuuron aineksena, koska tykkään appelsiinin raikkaudesta ja siitä, miten sitruuna jalostaa melkein ruoan kuin ruoan. Makuakin hienompaa sitruksissa on kuitenkin niiden tuoksu. Sekä hedelmien että kukkien. Nuuhkin mielelläni sormiani käsiteltyäni sitruunoita. Ja juuri nyt parvekkeellani tuoksuvat ihan oikeat sitruspuun kukat.

En nimittäin voinut vastustaa Ikean pientä, pallomaista mandariinipuuta, kun kävin siellä ihan muilla asioilla. En edes ajatellut tuoksua silloin, mutta se on niin voimakas, että täyttää helposti koko parvekkeen, vaikka auki olisi vain muutama kukka.

Mikä osuuspuutarha on?

Kopioin tänne Livonsaaren Osuuspuutarhan Facebook-postauksen, jossa asia on ilmaistu ytimekkäästi.

Mitä me tehdään?

Livonsaaren Osuuspuutarha on osuuskuntamuotoinen toimija, jonka pääasiallisena tehtävänä on tuottaa jäsenilleen kasviksia. Myös muita tuotteita välitetään mahdollisuuksien mukaan - esimerkiksi edellisinä vuosina hunajaa, kananmunia ja leipää.

Vaikka Osuuspuutarha ei itse kuulu luomusertifioinnin piiriin, kasvikset viljellään luomuvalvonnassa olevilla pelloilla, joten viljely toteutetaan luomun periaatteiden mukaan: ilman torjunta-aineita ja viljelykierron mukaisesti.

Jäseneksi liittyttäessä maksetaan kertaluonteinen jäsenmaksu ja kausittainen satomaksu. Jäsenmaksu on 50 euroa, satomaksu vuonna 2014 200 euroa. Kertyneellä tulolla Osuuspuutarha vuokraa pellon ja palkkaa puutarhurin. Satokauden aikana satoa toimitetaan jäsenille kerran viikossa, noin kolmen kuukauden ajan. Vihanneslaatikoiden jako tapahtuu jakopisteissä, joita vuonna 2013 oli yhdeksän ja näistä kuusi Turussa.

Osuuspuutarhan toiminta perustuu nk. Community Supported Agriculture (CSA) -malliin. Mallin etuja ovat mm. helposti saavutettava tieto tuotteiden alkuperästä ja viljelytavoista, lyhyt kuljetusketju vailla välikäsiä, ja mahdollisuus päästä tutustumaan maaseudulla työskentelyyn.
Lisää CSA:sta kirjoitetaan mm. Pohjoinen permakulttuuri -blogissa. Käykää ihmeessä kurkkaamassa: http://pohjoinenpermakulttuuri.wordpress.com/2010/11/18/jaettu-sato-on-moninkertainen-ilo-kurkistus-csa-viljelymalliin/

Vastaamme mielellämme osuuspuutarhan toimintaan liittyviin kysymyksiin!
http://osuuspuutarha.files.wordpress.com/2012/03/toiminta.jpg

Riippuvat puutarhat

Ajattelin alun perin ihan vain simppelisti laitattaa parvekkeen kattoon koukkuja , joihin ripustaisin amppeleita. Mutta nykyään on tarjolla monenlaista. Stockmannilla näin myynnissä laatikon, johon voi laittaa neljä ruukkua ja nostaa sitten seinälle. Kasvit kasvavat siis suoraan kohti katsojaa.

Yllä näette ruutukaappauksen Ikean tämän kesän kesäkuvastosta. Jos katsotte tarkkaan, näette otsikon "Kesällä koti kasvaa ulos" alla metallitangon. Valkoisten paitojen alapuolella näette rivin amppeleita, jotka riippuvat siitä tangosta. Tankona voi varmaan käyttää vaikka mopin tai harjan vartta. Jos katossa on koukkuja, tangon voi ripustaa rautalangalla tai amppeliketjulla koukkujen varaan.

Tämä leike on Ikean keittiökuvastosta. Näettekö nuo tiiliseinällä olevat metallinväriset ja mustat tangot, joihin on kiinnitetty S-koukuilla kaikenlaista? Toimii varmasti myös parvekkeella. Tuohon mustaan tankosarjaan jopa liittyy kukkapurkin näköisiä ruokailuvälinekippoja, joissa tulee mukana välineet tankoon kiinnitystä varten. Näitä minulla on jo odottamassa kiinnitystä.

Koukkuihin kiinnitettyjen vaijerien tai köysien varaan voi ripustaa myös hyllyn (kuva sisustusopas.com. johon se on löytynyt Pinterestistä). Ripustettu hylly tosin toimii kuin keinu/kiikku eli  kun vaijereita vähän tönäisee, hyllylle aseteltu kukkaruukku voi pian olla lattiassa säpäleinä. Tähän on ratkaisu, jota on esitelty esimerkiksi alla olevasta linkistä aukeavassa blogissa.

 Visuaalisesti vaativa

Johtaakohan Biolanin Ilo-kasvatussarjan amppelin idea samalle sylttytehtaalle? Vaikea sanoa. Hyvät ideat keksitään usein monessa päässä samaan aikaan. Tässä on lisäksi ideaa kehitetty hieman pidemmälle. Samoja ruukkuja voi ripustaa myös seinälle. Sitäkin varten Biolanilla on oma teline:

Valitsin tämän kuvan, koska teline näkyy siinä selvimmin. Telineen voi kiinnittää myös pystyyn tai vinoon, jolloin kukkaruukut tulevat päällekkäin tai vinoittain. Nuo hanalliset ruukut ovat orkidearuukkuja, nerokas keksintö! Jos joskus vielä saan vaivoikseni orkidean (minusta on tylsää, kun niiden melkein muovisen näköiset kukat kestävät ikuisesti) niin hankin sille tällaisen ruukun. Nuo muutkin ruukut ovat altakastelevia, erinomainen etu laiskan naisen parvekkeella. Harmi vain, että nämä hienoudet eivät sovi uuden parvekkeeni tyyliin.

Kekkilän lähinnä vastaava tuote näyttää tältä: Parvekepuutarha-niminen tuote sisältää kolme ruukkupidikettä, jotka voi luonnollisesti kiinnittää seinään mille kohtaa tahtoo. Muodon ideana on se, että ruukun väri jää näkyviin, jolloin vaikutelma ei ole yhtä kliininen kuin Biolanin amppeliversiossa.

Niin, kukan voi ripustaa roikkumaan myös alaspäin. Tällaisen Boskke Sky Planter -ruukun voi tilata esimerkiksi Finnish Design Shopista tai Coolstuff-nettikaupasta.

P.S. Osasin siis kaapata ruudulta kuvan pdf:stä, muuntaa sen jpg:ksi ja sitten vielä rajata! Vautsivau! Aina oppii uutta hakkeroinnin saralla ;)

Kevättunnelmia

En ole vielä täyttänyt viljelylaatikkoa mullalla, mutta ruukkuporras pääsi heti käyttöön. Narsisseja tarttui mukaan jo matonostoreissulta, helmililjoja hankin toiveikkaalla käynnillä siemenkauppaan. Valitettavasti myyjä oli liian asiantunteva myydäkseen minulle yrttejä tai mitään muutakaan, mikä ei vielä pärjää parvekkeellani. Onhan öisin sentään kylmä.

Tällä hetkellä parvekkeellani on lämmintä 27 astetta varjossa.

Viljelylaatikonkokoamistalkoot

Kukkaporras ja kasvatuslaatikot tulivat Finnish Design Shopista parissa päivässä. Kuljetus oli ilmainen, ja massiiviset pakkaukset kannettiin sisään asti. Minulla oli täysi työ, kun raahasin ne sellaisenaan parvekkeelle odottamaan parempia aikoja. Olivat nimittäin melkoisen painavia.

Jo tuolloin aavistelin, että ostospäätös saattoi olla hätiköity. Mahtuisiko kaikki tilaamani roina tosiaan parvekkeelleni? Eräänä tammikuisena sunnuntaina päätin kokeilla. Ensin esineet pitäisi kuitenkin koota.

Kukkaporras on jo melkein valmis.

Suojasimme olohuoneen lattian pakkauspahveilla.

Kehikon sisäkulmissa näkyy hiukan metallilevyä, joka hakattiin puun sisään vahvistamaan rakennetta ja liittämään kehikon kerrokset toisiinsa. Taustalla pöydän nojalla viljelylaatikon jalat.

Ruuvasin laatikon pohjan ja hyllyn kokoon ihan itse.

Siellä se viljelylaatikko nyt seisoo vähän orpona nurkassa.

Tuumasta toimeen. Kukkaporras oli varsin helppo nakki, vaikka ohjeet eivät olleetkaan aivan Ikea-luokkaa. Metallitarjottimet kiinnitettiin ruuveilla kukkaportaan "käsivarsiin" ja sen jälkeen... no, enpä nyt muista ihan tarkasti. Koska käteni eivät olkapäävamman takia liiku normaalisti, sain apua perheenjäseneltä.

Viljelylaatikkoa en olisi pystynyt kokoamaan itse, vaikka olisin halunnutkin. Laatikkko oli paketissa irrallisina lautoina, jotka piti yhdistää päistään kahdeksi nelikulmaiseksi kehikoksi. Kehikot yhdistettiin toisiinsa neljällä litteällä rautatangolla, joka hakattiin valmiisiin uriin laatikon sisäkulmiin. Samalla kulmat suoristuivat. Tässä piti käyttää voimaa, koska puu oli työstämisen jälkeen hieman elänyt.

Tämän jälkeen ruuvattiin laatikon pohjalaudat paikoilleen ja valmistettiin hylly niinikään ruuvaamalla. Nämä pystyin tekemään itsekin.

Lopuksi laatikko asetettiin metallsen jalkakehikon sisään. Jalkoja liu'utettiin vinoon kohti laatikon ulkonurkkia, jolloin laatikko kiristyi jalkojen varaan. Sitten vielä hylly paikoilleen ja valmista tuli!

Kokosimme kalusteet olohuoneen lattialla pakkauspahvien päällä, mutta kannoimme ne heti parvekkeelle, koska halusin nähdä, kannattaako toista viljelylaatikkoa ylipäätään koota. Ei kannattanut. Laatikko oli selvästi leveämpi/syvempi kuin olin kuvitellut. Jos niitä olisi ollut parvekelasien edessä kaksi peräkkäin ja lisäksi kukkaporras toisella seinustalla, ei parvekkeella olisi käytännössä mahtunut kulkemaan ollenkaan. Söpöstä kukkaportaasta en ollut valmis luopumaan, joten toinen viljelylaatikko saisi luvan mennä.

Jätin toisen viljelylaatikon avaamattomana pakkaukseensa, ja siellä se on yhä. Haluaisikohan joku ostaa sen? Samanlaiset maksavat Plantagenissa tällä hetkellä 150 euroa.