Juhannusvideo Parvekkeelta länteen

Nyt parvekkeellani alkaa jo olla varsin rehevää. Katsokaapa videosta:

Ensimmäinen hajuherne!

Tämän kesän ensimmäinen hajuherneen kukka avautui tänään. Se on lajiketta Villa Roma, ja sen varsi on tuskin 20 sentin korkuinen. Matalaa amppelilajiketta siis. Viime kesään verrattuna valtavan paljon kivempaa, kun kukkia voi nähdä helpommin ja lähempää. Silloinhan hajuherneeni kukkivat katonrajassa.

Parvekkeellani on paljon nuppuja, mutta vielä aika vähän kukkia. Kuvia niistä löytyy toisesta blogistani: klikkaa tästä!

Ensimmäinen parvekevideoni

Olen yrittänyt monta kertaa ottaa kameralla yleiskuvia kapealta ja pitkältä parvekkeeltani, mutta ne eivät näytä koskaan oikein miltään. Kun puhelimessani kuitenkin on myös videokuvausmahdollisuus, päätin kokeilla myös sitä. Leikata ja editoida en ainakaan toistaiseksi osaa, ja siksi tein videon yhdellä otolla.

Sinne jäi myös muutamia virheitä ja hassuuksia, mutta elämä on liian lyhyt täydellisyyden tavoitteluun. Sen verran mainittakoon, että hajuhernelajikkeet ova Purple Cupid ja Villa Roma. Ja sivuseinän tangot eivät ole Ektorp-sarjaa vaan Fintorp-sarjaa, jonka ruokailuvälinetelineistä olen tehnyt kukkaruukkuja.

Video on julkaistu myös et-lehden Tietyssä iässä -blogissani.

Kun ruukut loppuivat kesken

Tilasin Kodin Kukista neljä minikokoista miljoonakelloa, ja siinä sivussa sormi lipsahti sen verran, että samassa paketissa tuli myös 26 sipulia. Olin varautunut istuttamaan niistä ruukkuihin vain muutaman. Tuli täytenä yllätyksenä, että freesiat ja gladiolukset neuvottiin esikasvattamaan sisällä. Miten tilanne hoitui, siitä kerron uusimmassa postauksessani et-lehden sivuilla. Se löytyy täältä.

Taimikasvatusta ja muita keväthuveja

Uusin parvekeaiheinen postaukseni on juuri ilmestynyt Tietyssä iässä. Se on täällä.

Kukkia, nuppuja ja ituja

Uusin parvekepostaukseni on juuri ilmestynyt Tietyssä iässä. Löydätte sen täältä.

Tulppaanit kukkivat

Nyt parvekkeellani kukkivat myös ensimmäiset tulppaanit! Lue lisää Tietyssä iässä -blogistani täältä!

Harkitsen vakavasti blogien yhdistämistä. Vaikka Tietyssä iässä on tähän asti ollut voittopuolisesti terveys- tai oikeastaan vaivojenvalittamisblogi, sen aihevalikoima tulee joka tapauksessa jatkossa monipuolistumaan, koska kivuliaille vaivoilleni on viimein saatu nimi. Kukkakuvia julkaisen siellä ympäri vuoden. Suosittelen blogin seuraamista!

Tietyssä iässä -blogilla on myös Facebook-sivu. Sen löydät täältä. Kun tykkäät sivusta, saat tedon uusista päivityksistä uutisvirtaasi. Ainakin, mikäli Facebookin algoritmi on suosiollinen.

Tavataaan Tietyssä iässä!
 

Lumikelloja ja kevätkylvöjä

Lumikellot ovat parhaillaan parhaassa kukassaan parvekkeellani. En tiennytkään, että niillä on kuperien, valkoisten lehtiensä alla narsissimainen torvi. Ehkei kaikilla lajikkeilla olekaan? Tällä nyt kumminkin on.

Aika söpöä, eikö totta? Kukat ovat aika isoja ja kauniita, mutta niitä on valitettavan vähän. Sipuleita oli pussissa muistaakseni kymmenen. Niistä heräsi kahdeksan. Kahdeksasta kaksi ei tuottanut lainkaan kukkia, vaan vain pari hyvin heikkoa lehteä.

Ainakaan tähän mennessä yksikään sipuli ei ole tuottanut enempää kuin yhden kukkavanan. Jos olisin tämän tiennyt, olisin istuttanut sipulit puolta pienepään ruukkuun. Istutusohjeita ei näköjään kannata tältä osin totella.

Muissakin ruukuissa näyttää hyvältä. Etualalla kevättähteä ja takana sekä sivulla matalia tulppaaneja. Taimet vahvistuvat päivä päivältä.

Aloitin tänään myös kevätkylvöt. Kylvin Rootrainersiin hitaasti itäviä siemeniä eli amppelimansikkaa ja sinivaulaa. Muistatte ehkä, että sinivaulan siemenet ovat omaa tuotantoa. En kyllä odota kuin ehkä 10 prosentin itävyyttä, mutta sekin jo tuottaisi riittävät versot amppeliin tai pariin.

Sitten vielä siirsin muratin uuteen Lechuza-amppeliin ja vaihdoin kultaköynnöksen mullan.
Tässä tilannekatsaukseni tältä erää. Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Altakasteluruukkujen kermaa: Lechuza

 

Vanhat amppelini olivat aika vaatimattomat. Tummat ja punotut, sisäpuolella ohut muovi, kuten istutuskoreissa tapaa olla. Ostin ne, kun en paremmistakaan tiennyt. Jo viime keväänä aloin katsella altakasteluamppeleita, mutta useimmat olivat aika pieniä. En ostanut, kun ei ollut ihan pakkokaan.

Mutta nyt oli pakko, koska vanhat olivat alkaneet hajoilla, ja heitin useimmat pois syksyllä. Nyt törmäsin puutarhamyymälässä Lechuzaan. Se on ilmiselvä altakasteluruukkujen Mercedes Benz: kestävää saksalaista laatua ja ylivertaista tekniikkaa. Hintavaa ja toivottavasti hintansa arvoista. Luulin kai aiemmin, ettei heillä ole valikoimassaan amppeleita, mutta onhan heillä.

Amppelissa on kaksinkertainen rakenne. Ulkopinta hyllkii ultraviolettisäteitä, joten kasvi ei paahdu tummassakaan ruukussa. Kerrosrakenteen ansiosta kasvin voi vaikka vaihtaa. Vesitila jää sisäruukun "jalkojen" ja ulkoruukun väliin. Vesi lisätään tilavaan kanavaan ruukun sivulle.

Viemäröinti hoituu tarvittaessa poistamalla ruukun pohjasta tämä punainen tulppa, joka paljastuu irrotettavan laatan alta. Lasitetulla parvekkeella viemäröintiä ei käyttohjeiden mukaan tarvita, joten napsautin laatan takaisin paikoilleen.

Kiinnikkeet ovat ohutta teräsvaijeria, joka ei vie huomiota kukkivilta kasveilta. Kätevää! Valitsin punottua pintaa jäljittelevän mallin ja grafiitin värin, mutta oikeastaan se ei ollut valinta. Muita ei juuri sillä hetkellä ollut saatavissa kahta samanlaista. Olen silti tyytyväinen. Muut värit ovat vaaleampi harmaa, tummanruskea ja valkoinen. Mallin nimi on Nido Cottage.

Tässä tulee amppelin tekniikka. Vasemmalla osat, oikealla koottuna. Härveli ilmaisee, paljonko vettä ruukussa on jäljellä, vai onko yhtään. Vesisäiliötä ei ohjeiden mukaan yleensä pidä täyttää uudelleen heti, kun se tyhjenee, vaan kasvien annetaan levätä pari päivää.

Amppelin multatila on isompi kuin minkään toisen näkemäni amppelin. Ja uskomatonta mutta totta, sen merkki on näkyvästi esillä nimilaatassa! Amppelia kastellaan ensin päältä, kunnes kasvit ovat juurtuneet, ja vasta sitten altakasteluna. Kasteluvettä mahtuu kaksi litraa.

Myönnän, että olen nähnyt tyylikkäämpiäkin ruukkuja, mutta kun kyse on elävien kasvien kasvupaikasta, multatilan tilavuudesta ei voi tinkiä. Minusta on myös parempi kastella kanavan kautta suoraan pohjalle kuin kaataa vesi mullan pinnalle, josta se sitten valuu vesitilaan. Sellaisiakin altakasteluamppeleita nimittäin on markkinoilla.

Ensimmäisenä amppeliin pääsee varmaankin vanha, iso murattini, joka näyttää selviävän tästäkin talvesta erittäin hyvin. Mutta mitä toiseen ruukkuun? Enpä ole siitä vielä ihan varma. Sitä on mukava miettiä. Hortensia on vain kuvausrekvisiittaa. Värin nimi on muuten Blue Velvet, merkkituote sekin!

Kevät tulee!

Nyt on kuulkaas kevät.  Toin lumikelloruukun ylös kylmäkellarista viikonloppuna, ja nyt ensimmäinen kukka on avautumassa. Verso oli lähtenyt  kasvamaan jo ennen joulua, mutta kun ulkona oli niin pimeää, jätin ruukun vielä sinne yli kuukaudeksi.

Kyllä nytkin on lumikellolle vielä aivan liian varhaista. Olisi pitänyt istuttaa sipulit vasta joulukuussa - pitää muistaa ensi syksynä.

Eihän tämä järin nätiltä näytä, kun versot ovat vaaleita ja hentoja, mutta kukkanuput jo paikoillaan.

Myös kevättähtiruukussa on ollut versot kellarissa jo tosi pitkään. Ilahduttavin on kuitenkin iso tulppaanisammio, joka on ollut koko talven parvekkeella. Siinä on 10 pienen pientä vihreää alkua!

Käyn jo parvekkeella joka aamu ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Jos vaikka jostakin olisi taas putkahtanut esiin jotakin uutta vihreää.