Omat taimet multaan!

Maasta se pieninkin hajuherne ponnistaa! Hiukan kyllä hirvitti katsella torilla paksuja, metrin pituisia hajuherneen taimia. Kasvaakohan näistä koskaan sellaisia?

Lyhyen kokemukseni perusteella voin suositella ensikertalaiselle ruusupapujen taimikasvatusta. Muu on vielä vähän niin ja näin. Tässä kuitenkin näette Rootrainersin air pruning -tuloksen: vahvat juuret. Minusta kyllä näyttää siltä, että ne ovat alkaneet kasvaa alhaalta ylöspäin kohdattuaan alhaalla ilman, eikä niin, että ylhäältä alaspäin kasvavia juuria olisi tullut enemmän. Mutta mitäpä minä tästä tiedän, juuret multaan vaan!

Tästä aloitin. Tyhjensin viljelylaatikon vanhasta mullasta, ja samalla menivät helmililjan sipulit. Jos haluan ensi kevääksi taas sipulikukkien lumoa, pitää ostaa uudet sipulit ja iskeä ne maahan syksyllä. Jätin muratin ja kesäpikkusydämen ympärille tietenkin juuripaakut.

Ruusupavut itivät erittäin hyvin, mutta eivät sentään aivan täydellisesti. Avatussa Rootrainerissa näkyy keskellä papu, joka ei ole jaksanut pinnistää pintaan asti. Itämättömistä herneistä ei näkynyt jälkeäkään, vaikka niitä piti olla ainakin 15.

Herneiden juuret kehittyivät hitaammin ja hennommiksi kuin papujen. En olisi muuten ehkä vielä avannutkaan hajuhernekirjoja, mutta pakkohan se oli, kun olin kylvänyt pavut ja herneet sekaisin, ja pavut varjostivat herneitä pahasti.

Ruusupavun taimia oli niin paljon, että niitä jäi muutama yli. Tässä yksi karsiutunut, oikealla jo istutettu hajuherneen taimi. Taimet oli yleensä ottaen helppo irrottaa Rootrainersista, mutta jos taimi oli kasvanut aivan lokeron reunan viereen, multapaakku murtui helposti sen vierestä, ja taimen varsi paljastui.

Koska varasin viljelylaatikon hajuherneille, ruusupavut saivat tyytyä sivuseinän Ikea-ruukkuihin. Niiden multatila on luultavasti hiukan pieni, mutta katsotaan nyt, miten ne pärjäävät.

Lannoitin papuset samoilla lannoitepallosilla, joilla yritin virkistää kesäpikkusydäntäkin. Nyt vain heitin ne lekasorakerroksen päälle ennen ruukkujen täyttämistä.

Kas näin!

Nostin muratit kiipeämään viljelylaatikon päädystä kohti kattoa. Lähinnä ikkunaa on kuusi korkean hajuhernelajikkeen tainta ja niiden edessä neljä matalakasvuista lajiketta. Hestia-ruusupapujen  pitäisi kasvaa noin 45 cm korkeaksi, joten odotan niistä kukkivaa sivuseinää. Papuja tuli seinälle kolmeen kerokseen.

 Ja tässä vielä hernemaa keppien kera.

Sipulikukkien kanssa kasvavat, suorakylvetyt ruusupavut ovat ehtineet jo näin reheviksi.

Kun silmänsä kääntää

Viivyin poissa kotoa vain muutaman päivän, ja mitä sillä välin tapahtuikaan! Ruusupavut riehaantuivat täysin.

Hajuherneen taimet olivat aivan hätää kärsimässä. Rootrainersin koloset ovat aika pienet, joten isot taimet, kuten ruusupavun, kasvavat varsin tiheään.

Mutta ehkäpä tämä on vain positiivinen ongelma. Sitä vain mietin, että tekisi mieli istuttaa ruusupavut mahdollisimman pian tuosta pois hajuherneitä häiritsemästä, mutta Rootrainers pitää avata rivi kerrallaan. Voisinkohan jo istuttaa sekä pavut että herneet?

Se on selvää, attä air pruning on jo vauhdissa. Eli taimien juuret ovat kasvaneet ulos pohjan aukosta ja kohdanneet siellä ilman. Periaattessa niiden pitäisi nyt kiivaasti kasvattaa lisäjuuria, joten istuttamisen paras aika ei ehkä olisi ihan vielä.

Niin, ja täytyy vielä lisätä jälkeenpäin, että ne sipulikasvien juurelle istuttamani härkäpavun siemenet itivät kaikki! Sellä kasvaa nyt neljä elinvoimaista tainta. Pitää hankkia niille tuki/kiipeilykepit ennen pitkää, sillä ne saavat jäädä niille sijoilleen.

Toukokuun täydelliset

Parvekkeen ei tarvitse olla iso eikä kukkia paljon, ihasteltavaa riittää silti. Nuput kasvavat, kukat avautuvat, värit hehkuvat ja sitten kuihtuvat. Valo on joka kerta erilainen.

Lemmikeistä olen ottanut ennenkin kuvia, mutta en tässä valossa. Väri on aivan uusi. Miten herkullinen! Tästä tulee mieleen oikein rapea macaron-leivos. Tai kenties bébé?

Belliksistä on tullut tosi terhakoita. Orvokeiden ja lemmikeiden lempeät siniset korostavat niiden neonpunaista vivahdetta.

Se pieni ero

Mitä eroa on pavulla ja herneellä? Minä luulin, ettei paljon mitään. Molemmat proteiinipitoisia palkokasveja. Mutta taimikasvatus opettaa. Tässä näette etualalla herneen. Taka-alan röpyliäinen kasvirahjus on papu.

Pavun taimi on herneeseen verrattuna oikea mörrimöykky: iso, tumma ja likainen. Herne taas on hienostunut, hento ja vaaleanvihreä.

Tältä ne näyttävät yhdessä. Minähän kylvin ruusupavun siemeniä niihin Rootrainersin koloihin, joista ei tullut esiin herneen tainta. Ruusupapu iti paremmin kuin herne, mutta silti melkein kolmasosa koloista on yhä tyhjinä.

On minulle nyt kuitenkin tulossa ihan hyvä määrä taimia. Ne eri astiaan sipulikukkien juurille kylvetyt pavut eivät ole vielä itäneet, mutta ne ovatkin olleet koko ajan parvekkeella.

Huomasitteko muuten, että olen jo latvonut isoimmat herneentaimet. Siten niistä pitäisi tulla tuuheampia ja vahvempia. Kun taimessa oli sirkkalehtien lisäksi kaksi lehtiparia, katkaisin varren vähän ylimmän lehtiparin yläpuolelta.

Kielo kukkii

 Terveisiä Jämsän ja Jyväskylän väliseltä rataosuudelta! Kukat toki kasvavat edelleen Parvekkeella länteen.

Puutarhamyymälästä hankittu kielo kehitti nuput yllättävän nopeasti, noin viikossa istuttamisesta. 

Istutin taimen isoon terrakottaruukkuun ja sijoitin kukkapylvään päälle parvekkeen nurkkaan. Paikka on sille liian valoisa, joten olen suojannut sitä kaihtimilla aurinkoisimpina päivinä.

Ehdittiinkin jo Jyväskylään asti kuvia ladatessa. Tällä rataosuudella kun on niin useita tunneleita. Tässä samainen kielo seuraavana päivänä, kun pari kukkaa oli jo auki.

Eikä kestänyt kauan, kun oltiin jo tässä vaiheessa. Parvekkeella siis.

Nyt matka jatkuu kohti Hankasalmea ja Pieksämäkeä. Jyväskylä näyttää kasvaneen kovasti siitä, kun asuin sielä 1980-luvulla. Matka-aikaa on minulla jäljellä vielä tasan kuusi tuntia, joten ehtinen koota toisenkin blogipostauksen. Paitsi että Reidar Wasenius kutsui juuri ravintolavaunuun.

Suuri kevätkunnostus

Käänsin viime viikonloppuna parvekkeen kesäasentoon. Pesin lattian, palautin matot paikoilleen ja siirsin kalusteet kohdilleen. Vein myös talveksi sisään siirtämäni korituolin takaisin. Nyt siellä kelpaa taas istuskella, lueskella ja katsella kukkia. Tämä tässä on lilium splendens Tigrinum eli tiikerililja, Nuput ovat jo näkyvissä.

Istutin joulusta asti keittiön ikkunalla viruneen amarylliksen yhteiseen paljuun narsissin sipulien kanssa. Kerätkööt siinä nyt jonkin aikaa voimia. Aion kukittaa ne uudelleen ennemmin tai myöhemmin. Tähän etualalle kylvin muutaman ruusupavun siemenen.

Enpä olisi uskonut, että siitä pienestä risusta, joka tämä muratti vielä syyskuussa oli, kasvaisi keväällä näin muhkea köynnös. Mutta kasvoipa vaan. Kauniit lehdet, monta vihreän sävyä.

Kun multaostoksilla näin tämän kuunliljan taimen, en malttanut olla raottamatta kukkaroa. Lajike on Minute man, siis minulle uusi. Eipä se kovin iso kustannus ole, vaikka hankkisin joka kevät yhden tai kaksi uutta kuunliljaa, jos en kerta saa niitä onnistuneesti talvehtimaan. Hinta oli 5,50.

Ostin myös muutaman yrtin taimen, koska osuuspuutarhasta ei ole ihan vielä odotettavissa satoa. Pikku basilikat pääsivät tangolle orvokkien viereen. Lisäksi ostin sileälehtisen persiljan ja pippurisen oreganon.

Uutena kasvina kokeilen tänä kesänä kieloa, convallaria majalis. En näe mitään estettä kasvattaa parvekkeella monivuotisia kasveja. Pitää vain asennoitua niin, että ne eivät välttämättä selviydy talvesta.

Siirsin ison muratin entiselle paikalleen nurkkaan. Kuva-alan ulkopuolelle jää viljelylaatikko, jossa tällä hetkellä helmililjat kuihtuvat kaikessa rauhassa. Ennen pitkää kaivan ne ylös ja istutan tilalle hajuherneet.

Kesäpikkusydän on jo kasvattanut ensimmäisen kukkavanansa. Kun ostin kasvin viime keväänä, se oli tuettu kahden kukkakepin ja langan avulla. Nyt kasvi on ankkuroinut itse itsensä tukevasti viljelylaatikon päätyyn siten, että sen ensimmäiset lehdet laskeutuivat mullan pintaan talloiksi. En usko, että sitä tarvitsee tukea.

Tässä vielä Kukkaporras: kuunlilja, oregano, orvokki, kaunokainen, lemmikki. Keskirivissä tiikerililja, persilja ja kielo. Alarivissä toinen tiikerililja ja kituva vanha kuunlilja. Huomaattehan, että olen vaihtanut ruukut nyt valtaosin perinteisiksi terrakottaruukuiksi espanjalaisen inspiraatiokuvani mukaisesti. Liotin ruukkuja viileässä vedessä ennen istutustöitä, ja ne ovat vieläkin vähän kosteita.

Karu totuus hajuherneistä + bonus: kettu koloon -kylvömenetelmä

Kylvin 16 korkeamman ja 16 matalamman hajuherneen siementä. Ja katsokaa, mikä oli tulos:

Vain yksi neljästä siemenstä iti! Valtaosa Rootrainers-koloista jäi tyhjäksi. Olisin kyllä odottanut hieman parempaa.

Onhan tämä sievä omalla vaatimattomalla tavallaan, mutta kuvittelin, että saisin näitä niin paljon, että pystyisin karsimaan lopullista istutusta varten vain parhaat taimet. Katin kontit!

No eipä sitten muuta kuin uutta siementä putkeen! Minulla oli Hestia-ruusupavun siemeniä, jotka eivät mahtuneet ensimmäiseen Rootrainers-satsiin. Survoin ne sisään valmiisiin istutusmultiin kettu koloon -menetelmällä eli lannoitepallojen asennustyökalulla. Kairasin reiän ja pudotin pavun sisään, peittelin hieman ja kastelin.

Kylvin muutaman siemenen myös suoraan parvekkeelle sipulikasvien vanhainkotina käyttämäni istutuspaljun reunalle. Ruusupavut neuvotaan kylvämään 5 sentin syvyyteen. Muovipuikko osoittautui verrattoman käteväksi työkaluksi tähän tehtävään. Saapa nähdä, itääkö näistä yksikään.

Kevätyönä kello viisi

Valvoin viime yönä viiteen. Kyllä kannatti. Parvekkeella oli aivan poikkeuksellinen valo.

Kuunliljan jokaisen lehden päässä kiilsi kastepisara.

Lemmikkien terälehdet piirtyivät esiin kauniimpina kuin koskaan.

Kesäpikkusydän paljasti ensimmäiset nuppunsa.

Orvokkien suloiset naamat olivat kuin vasta pestyt.

Kristallein koristellut kuunliljat.

Huokasin syvään ja sain viimein unen. Herätyskello soi kahdeksalta.