Kevään ilot ja talven tuhot

En tainnut ihan uskoa, että viime kesällä talteen laittamistani helmililjan sipuleista tulisi mitään. Istutin ne silti viljelylaatikkoon ihan vain uteliaisuuttani. Ja nyt sieltä punkeaa kasvi jos toinenkin!

Ensimmäisen yrittäjän kuvasin jo useita viikkoja sitten. Olipa iloinen yllätys! Ensimmäinen kevään tulon merkki.

Parissa viikossa tuo ensimmäinen helmililja oli kasvanut jo näin isoksi, ja naapureitakin oli ilmestynyt.

Kuten huomaatte, myös muratti on talvehtinut. Kolmesta muratistani parhaiten pärjäsi se hentoinen kasvi, joka oli viettänyt koko kesän kasvatuslaatikon päädyssä. Sitä ei ollut tarvinnut siirtää ja paikkakin oli ilmeisesti suojaisin. Isoin, amppelissa kasvanut muratti selviytyi myös, mutta sitä tarvitsee varmaankin leikata aika reilusti. Toisesta amppelista viljelylaatikkoon siirretty pieni muratti ei kai ehtinyt juurtua kunnolla ennen pakkasten tuloa. Se näyttää surkeimmalta.

Talven tuhot

Valitettavasti kaikki kasvit eivät selviytyneet talvesta lainkaan.

Pikkusitrus kuihtui kokonaan, ja siirsin sen tänään paremmille kasvumaille eli Topinojan jäteasemalle menevään sekajäteastiaan.

Syklaamitkaan eivät sitten lopulta kestäneet pakkasia, vaikka tammikuun alussa vielä siltä näytti ja vaikka suojasin niitä öisin paksulla froteepyyhepeitteellä. Kaikki nuput paleltuivat, ja yksi kasvi homehtui ja kuoli. Kahdessa muussa on vielä muutama lehti jäljellä. En ole päättänyt, kokevatko nekin sitruksen kohtalon vai siirränkö ne uusiin ruukkuihin kasvamaan.

Pakkasen ohella talvetuksen ongelma näytti olevan se, että piilossa olevien, talvehtivien kasvien kastelu unohtui helposti. Sitrus pääsi kuivumaan, joten se ehkä kuolikin siihen. Myös toinen kuunliljoista jäi pitkähköksi ajaksi ilman vettä, mutta se saattaa toipua. Ellei se sitten ole homehtunut. Kuivua vai homehtua, siinä talvisen ruukkukasvin pulma.

Hopealangat näyttäisivät olevan elossa, vaikka hankin ne pelkästään talvikautta varten. Pitää miettiä, minne ne sijoitan kesäisissä istutuksissa vai heitänkö pois.

Sitten vielä 5 tulipa mix -raportti. Kuten arvasin, viidestä sipulista kolme jäi mahoiksi. Saa nähdä, syntyykö noistakaan kukkia ja jos, minkä värisiä niistä tulee. Kerron, kun tiedän.

Rootrainers

Ei minulla ollut mitään tarkoitusta ryhtyä harjoittelemaan taimikasvatusta. Ei missään tapauksessa ainakaan vielä tänä vuonna. Ajattelin ostaa taimet puutarhamyymälästä ja torilta, kuten viime vuonnakin. Tiedän, etten pysty kasvattamaan siemenestä kunnollisia taimia.

Mutta niin vain ostin tämän Rootrainers-pakkauksen ja vinon pinon siemenpusseja eräänä harmaana ja sumuisena maanantaina, kun satuin näkemään ne tavaratalossa. En vain pystynyt vastustamaan kiusausta. Ajetekaa nyt: näkisi taimien kasvavan omalla ikkunallaan. Sehän toisi kevään ja kesän jo ihan melkein liki!

Ja olivat nämä tarjouksessakin. Tutkittuani pakkauksia ja siemeniä päädyin "syvempiin" Rootrainerseihin, joissa on runsaasti tilaa juurille. Muoviset taimipotit taitetaan ohuista elementeistä.

Muovilevy on kuin avonainen kirja, jonka kannet taitetaan kiinni. Väleihin muodostuu tila mullalle. Taimikirjan voi pestä ja käyttää uudelleen.

Kehikossa on tilaa on 28 taimelle kerralla. Tästä näkyy, että taimipotit ovat alhaalta auki. Kun ensimmäiset pitkät juuret joutuvat kosketuksiin ilman kanssa potin alapäässä, ne eivät kasva siitä pidemmiksi, vaan kasvi alkaa tuottaa juuria ylemmäs. Näin saadaan tasapainoisempi, vahvempi juuristo. Tämä video kertoo toimintaperiaatteen:

Pakkauksesta ei selvinnyt ostotilanteessa, ettei siinä ole mukana alustaa. Läpinäkyvä kansihan on aluksi viljelyksen päällä luomassa suotuisaa mikroilmastoa. Sen voi siirtää pottien alle vasta myöhemmin. Joudun sijoittamaan koko hökötyksen olohuoneen ikkunan edessä olevalle pöydälle. Eikö kasteluvesi vuoda noista isoista rei'istä suoraan pöydän puupinnalle? Multahan neuvotaan tietenkin pitämään kosteana.

Myöhemmin voin sijoittaa Rootrainersin parvekkeelle Ruukkuportaan päälle, jolloin vesi valuu Ruukkuportaan metallitarjottimelle. Mutta ei siellä vielä ole tarpeeksi lämmintä. Sehän taimien esikasvatuksen idea juuri on, että taimet kasvatetaan sisällä lämpimässä, kun ulkona on vielä liian viileää.

Ennen tositoimia pitää siis löytää jostakin muovi- tai metallialusta. Hätätilassa ajattelin vuorata puisen tarjottimen alumiinifoliolla. Eikös se kävisi ihan hyvin?

Ja tulihan niitä siemeniäkin ostettua. Pakkauksen kyljessä luki, että kasvatusalusta sopii erityisen hyvin papujen, herneiden, hajuherneiden, mansikoiden ja maissin kasvatukseen.

Siinä oli jopa hajuherneiden kuvia. Ja juuri niitähän minä aion kasvattaa! Sillä hajuherne on se suosikkilistani viides kukka, jota viime postauksessa arvuuttelin.

Lempikukat top 5

Näin kevään tullen on aika ryhtyä suunnittelemaan kesän viljelmiä. Mitä kasvattaisin parvekkeellani, jos voisin kasvattaa siellä ihan mitä vain? Olisiko tällainen kärhö kiva? Kuva on englantilaisten  tuttujemme puutarhasta Facebystä.

Vai tällainen kärhö? Tämä on Turun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta Ruissalosta. Kärhö periaatteessa voisi viihtyä parvekkeellani aivan hyvinkin. Sille pitäisi kuitenkin olla reilun kokoinen kasvatuslaatikko ja tilaa kiipeillä.

Sittenkin ruusuja? Tätäkin kaunokaista hoivaavat brittituttumme. Muistaakseni ruusu kasvaa isohkoksi pensaaaksi, joka ei varmaan oikein mahtuisi meille. Vähintään ruukkuruusuja olisi kuitenkin mahdollista kasvattaa.

Totuus on, etten oikeastaan välitä ruusuista. Ainakaan pioneihin verrattuna. Tällainenkin Ruissalossa tavattu lajike kävisi aivan hyvin.

Tai sitten tällainen valkoinen. Ah, kuinka ihanaa olisi, jos tällainen puska vihannoisi partsillani. Se on kuitenkin varmasti turha toivo, koska pionit kai eivät yhtään tykkää, jos niiden juuriin kosketaan. Pienestä siirtämisestä ne voivat mennä moneksi vuodeksi kukkalakkoon. Moinen herkkähipiäisyys ei meillä käy. Pitää olla joustava, ketterä ja pakkasenkestävä, ihan kuin vanheneva nainen nykyajan työelämässä.

Pensaista rakastan eniten syreenejä, mieluiten juuri violetteja. Löytyisiköhän jokin kääpiölajike, joka sopisi ruukkukasvatukseen? Syreenin huumaava tuoksu tuo mieleen lapsuuden ja juhannuksen odotuksen.

Tässä olivatkin kaikki lempikukkani. Paitsi se yksi, josta minulla ei ole kuvia. Ja juu, juuri sitä aion ensi kesänä kasvattaa, koska se on kaikkien aikojen Top 5 -suosikeistani ainoa yksivuotinen. Minulla on jo siemeniä!

Arvaatko, mikä kukka se on?

5 Tulipa Mix

Tulipa mix eli tulppaanilajitelma oli nimenä pakkauksella, jonka nappasin pari viikkoa sitten mukaan Lidlissä käydessäni. Pari-kolme euroa oli tavaran hinta. Nämä leikkotulppaanit maksoivat kympin ruokakaupassa. Kuva on täky, jolla houkuttelen Facebook-ystäviä klikkaamaan blogiin :) Lidlin tulppaanit eivät toki vielä kuki, kaukana siitä.

5 Tulipa Mix näyttää tältä. Keramiikkainen kulho siinä näyttäisi olevan, ja luvataan, että sisältä löytyy viisi tulppaanin sipulia.

Hoito-ohjeet ovat tässä. Tulkitsenkohan nyt oikein, kun käsitän, että sipulit tökätään multaan, kastellaan desillä vettä ja sitten jätetään viikoksi pimeään? Lämpötilan pitäisi tuolloin olla +10 asteen tienoilla.

Yllätyin havaitessani, että mukana oli myös multa.

Jotenkin minusta tuntuu, eittei joka sipuli lähde kasvamaan. Vai mitä tuumitte?

Tässä sipulit istutettuina.

Palautin koko kulhon pahvipakkaukseen ja teippasin sen kaksinkertaiset kannet takaisin kiinni. Päättelin, että se on kätevin keino  järjestää sipuleille pimeää. Sitten vein kulhon parvekkeelle. Juuri nyt parvekkeellani on kuin onkin + 10 astetta, mutta yöllä oli -1. Kulho yöpyy ikkunan lämpimämmällä puolella. Nyt sitten vain odotellaan.

Osuuspuutarha herää talviunesta

Ensimmäinen mustarastas huhuilee jo pihapuussa, ja parvekkeelle kuuluu tiaisten tirskuntaa. Eipä aikaakaan, kun osuuspuutarhalla näyttää taas tältä. Yhtä ja toista pitää toki ennen sitä tehdä, esimerkiksi tilata siemenet ja kasvattaa niistä taimet. Osuuspuutarhan vuosikokous pidetään viikon päästä Livonsaaressa, ja siellä kesän suunnitelmista varmasti keskustellaan.

Se tiedetään jo nyt, että viimevuotinen puutarhuri on lupautunut jatkamaan, mikä on hyvä juttu. Varmoja satolaatikon tilaajia on tällä hetkellä kuutisenkymmentä, mikä ei vielä riitä kannattelemaan puutarhan toimintaa. Toivottavasti moni innostuu mukaan kevään aikana. Jäsenhankintaa tehdään tänäkin vuonna todennäköisesti ainakin tiedotustilaisuuksilla Turun keskustassa. Periaatteessa jäsenmäärän pitäisi olla selvillä maaliskuussa, jotta viljelyn järkevä suunnittelu olisi mahdollista.

Satolaatikoiden sisältö on aina vaihteleva ja monipuolinen, eikä sitä pääse valitsemaan itse. Ei varmasti ole helppoa suunnitella viljelyä niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä jokaiseen saamaansa laatikkoon. Eniten mielipiteitä jakoi viime vuonnakin selleri, ilmeisesti etenkin varsiselleri. Meillä selleristä pidetään, mutta toiset inhoavat sitä. Sellaista on pohdittu ratkaisuksi, että jakopisteissä olisi vaihtolaatikko. Siihen voisi jättää inhokkinsa, jonka joku muu voisi poimia aarteena. Idea on minusta erinomainen, mutta vaatii tietenkin jakopisteiden hoitajilta taas hieman enemmän. Tiedän, että oman aiemman jakopisteeni hoitajat eli Ocean Spiritin väki selviytyisi kyllä tästäkin hyvin.

Osuuspuutarhan satokausi on alkanut joka vuonna hiukan eri aikaan: ensin pelkkiä yrttejä jo juhannukselta, seuraavana vuonna muistaakseni vasta heinä-elokuun vaihteessa ja viime kesänä vähän aikaisemmin heinäkuussa. Koska torilta saa useimpia alkukauden vihanneksia jo juhannuksena, on tuntunut hassulta odottaa osuuspuutarhan satoa elokuuhun. Nyt on kuitenkin lupailtu, että satoa jaetaan niin aikaisin kuin mahdollista. Satokautta saattaa olla mahdollista myös pidentää, mikä merkitsisi useampia satolaatikoita. Kaikki tämä riippuu tietysti myös säästä.

Monenlaisia muitakin mahdollisuuksia osuuspuutarhan hallitus punnitsee. Kerron enemmän suunnitelmista myöhemmin, kun saan itsekin tietää lisää.

Sen verran vielä, että satomaksu tulee liikkumaan tänä vuonna tasolla 225-250 euroa. Aikaisemmin ilmoittautuvat pääsevät halvemmalla. Jos laatikoita tulisi vaikkapa 15, yhden laatikon hinnaksi tulisi noin 16 euroa. Laatikot ovat painaneet vähintään 3 kiloa, loppukaudesta tuplasti. Ja nämä siis kaikki luomua suoraan puutarhalta. Livonsaarella on ainakin tähän asti ollut maan osuuspuutarhojen alhaisimmat satomaksut.

Söimme muuten viimeiset Livonsaaren luomupunajuuret viime viikolla. Palsternakkoja on vielä yhteen paistokseen. Juureksia tuli kauden lopulla joka viikko niin paljon, ettei niitä pystynyt mitenkään käyttämään ennen seuraavan satsin saapumista. Onneksi viileää säilytystilaa oli riittävästi.

Osuuspuutarhan tilannetta voi seurata täältä:
http://osuuspuutarha.net/