sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Mullan alla


Näyttääkö tämä yhtään siltä, että tässä olisi ensi kevään kukkaloiston siemenet? Tai siis sipulit? No ei kyllä minustakaan näytä, myönnän sen. Mutta nämä nyt kuitekin ovat ne helmililjojen sipulit, jotka keskuussa kaivoin maasta, käärin sanomalehtiin ja säilöin viileään. Kovin kuivahtaneilta näyttävät.


Ja nyt ne ovat täällä. Mullan alla. Hankkiuduin eroon poutapilvistä ja pelargoneista, seuloin mullan eli otin käsin pois kaikki juuret, mitä näin. Tungin sipulit multaan aivan lecasorakerroksen pintaan ja lisäsin vielä noin 5 sentin kerroksen uutta multaa päälle. Kyllä ihme on, jos tästä keväällä punkee sinisiä ja valkoisia helmililjoja. Kasvun ihme.


Tässä näette pikkusydämen jäänteet. Koetan saada lempikukkani talvehtimaan. Kun pakkaset tulevat, peittelen sen kenties jollakin. Millähän?



Jätin koko viljelylaatikon päädyn mylläämättä. Keskellä on näkymättömissä toinen pikkusydämen taimi, se, joka jäi bataatin ja poutapilven jalkoihin jo heti kättelyssä.



Myös bataatti sai jäädä ainakin hetkeksi. Tuskinpa se pakkasta kestää, mutta poistan sen vasta vähän myöhemmin. Nyt se on niin hauska lisä syysistutukseen.


Laatikon toiseen päätyyn jäi vain muratti. Ja kyllä, aion jättää laatikon näin paljaaksi ja tyhjäksi koko talveksi. Voisin myös istuttaa sen täyteen kanervia, pikku havuja tai tädykkeitä, mutta hillitsen itseni. Laatikko ei nimittäin näy kunnolla sisälle, varsinkin, jos vetää verhon parvekkeen oven eteen. Talvikaudella on tärkeämpää, että kukkaportaalla on jotakin mukavaa katseltavaa.

Jonakin vuonna voisi tehdä niinkin, että  raahaisi laatikon ison ikkunan eteen hyvälle näköalapaikaille ja sitten laatisi siihen jouluasetelman havuista, valoista ja koristeista. Siihen mahtuisi vaikka mitä. Ehkä en tänä vuonna kuitenkaan vielä viitsi enkä jaksa.



lauantai 27. syyskuuta 2014

Viljelylaatikon vaihdevuodet


Eikö tämä näytäkin jo vähän väsyneeltä? Kasvit ovat reheviä ja täyteen mittaansa kasvaneita kuin yli 50-vuotiaan ammattitaito, mutta yhtä tylsiä ja turhia. Kyllä tässä nyt leikkauksia tarvittaisiin, kun tulossa ovat kovat ajat.


Tämäkin poutapilvi. Kuvitteleeko se todella selviytyvänsä hengissä, kun pakkaset alkavat panetella? Tuskinpa sentään. Parempi saatella se maantiele hyvissä ajoin ennen lopullista romahdusta.


Entä sitten nämä pelakuut? Reheviä ovat ja tukevia, mutta syntyykö tulosta? Ei! Ravinteita ja vettä vain pitäisi saada harva se päivä. Kiittämätöntä sakkia.


Tässä ovat pelargonien viimeiset kukat, ja viimeisiksi ne saavat jäädäkin. Saneeraaja on jo pukeutunut esiliinaan ja kertakäyttöhansikkaisiin. Kuokka ja muovikassi ovat valmiina.


Entä sitten tämä koristebataatti, joka on onnistunut niin hienosti soluttautumaan osaksi syysistutuksia? Ovatko joustavuus ja muuntautumiskyky sille pääsylippu seuraavaan sesonkiin? Se selviää tuossa tuokiossa. Pysykää kanavalla!



torstai 25. syyskuuta 2014

Uh-uh-uskomatonta, mikä satolaatikko!



Osuuspuutarha sitoutuu toimittamaan jäsenille satomaksua vastaan muistaakseni noin 10 satolaatikkoa. Tänään tuli jo kauden kolmastoista laatikko!


Ja minkälainen: Hokkaidonkurpitsa, NELJÄ sokerimaissin tähkää ja muutama sellerinvarsi. Olen muuten käynyt puutarhurin kanssa kirjeenvaihtoa selleristä: meillä kuluisi sitä paljon enemmänkin, mutta sitä ei laiteta satolaatikoihin minun kannaltani tarpeeksi, koska jotkut jäsenistä vastustavat sitä, ja lisäksi laatikossa on ahdasta. Argumentoin, että pitääkö minun nyt ruveta vastustamaan keräsalaattia, jota en todellakaan tarvitse joka viikko silloin, kun on näin runsaasti lämpimien kasvisruokien aineksia. Koska jos keräsalaatti jätettäisiin pois, sellerille jäisi tilaa. Eipä taida onnistua, koska puutarhuri tunnustautuu itse salaattimieheksi. Juuriselleriä ei ole vielä tullut yhtään, vaikka oletan, että sitäkin on kasvatettu. Mikä vääryys! Tosin se kasvaa yleensä niin hitaasti, että on kunnollisen kokoista vasta marraskuussa, kun satolaatikoita ei enää kota.



Siitä tulikin sitten mieleen se harmillisuus, että ilmeisesti syystalkoita ei ole tänä vuonna tarvetta järjestää, koska ulkomaalaiset vapaaehtoistyöntekijät ovat töissä pidempään kuin edellisvuosina, joten he ehtivät korjata sadon talteen. Voi olla niinkin, että satotarpeet on tänä vuonna osattu arvioida entistä paremmin, joten ylijäämää ei ole edellisvuosien tapaan jäänyt. Ensimmäisenä vuonna jäi valtavasti porkkanaa ja selleriä, viime vuonna kaalia, palsternakkaa, punajuurta ja selleriä. Tänä vuonna sitten ei ilmeisesti mitään? Harmin paikka! Mitähän tämän vuoden sellereille tapahtuu? Minusta on ollut ihanaa säilöä osuuspuutarhan tuotteita turpeessa kylmäkellariin ja käyttään niitä sieltä talven mittaan. Kuvassa mangoldia.



Eikä kahta kolmannetta: lisäksi on selvinnyt, ettei osuuspuutarha kylvänytkään perunaa, vaikka luulin. Keväällä oli sellaista puhetta, että koska perunannostoon halukkaita löytyi, siemenperunat pannaan multiin, joskin erilleen varsinaisesta osuuspuutarhan pellosta. Kun mainitsin tämän sivulauseessa puutarhurille, hän alkoi selittää, ettei kuulu puutarhurin tehtäviin viljellä perunaa. Jasså!  Ilo omasta luomuperunastakin jäi nyt sitten ilmeisesti kokematta. Kyllä toi olisi kunnon härkänä tarvittaessa vetänyt vaot ja minä olisin pannut perunat omakätisesti multaan, jos olisin tiennyt, että se on siitä kiinni. Jos tuholainen olisi syönyt, sittenpä olisi. Satolaatikossa tuli myös tomaattia, härkäpapua, kurttukaalia ja parsakaalia. Härkäpapua en ole ennen käyttänytkään.


Ja pahnanpohjimmaisena laatikosta löytyi vielä porkkanaa, purjo, sipulia, palsternakka, punajuuri ja se turhista turhin salaatinkerä. Edellinenkin on vielä syömättä. (Muistan kyllä, kuinka alkukaudesta sitä suitsutin. Mutta nyt on kuulkaas jo juuresaika!)
Tämä marina on nyt sitten syytä suhteuttaa siihen tosiasiaan, että satolaatikot ovat olleet ennennäkemättömän runsaita ja tarjonneet yltäkyllin luomusyötävää koko kaudeksi. Olen pelkästään onnellinen, kun sama puutarhuri on luvannut jatkaa ensi vuonna. Ja siksihän minä hänelle olen palautetta laittanutkin, että jos vaikka ensi vuonna taas sitä selleriä!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Syyslehtiä




Viime viikonloppuna kärcheröin parvekkeen ikkunalasit kolmannen kerran tällä kaudella. Jouduin hakemaan keraamisen liesitason puhdistamiseen käytettävän kaapimen, jotta sain viljelylaatikon takana olleet lasit puhtaiksi. Melkoista tatinaa - mitä lie kuivunutta mahlaa. Poutapilvet tuottavat pienen pientä roskaa, joka kerääntyy ikävästi laskosverhojen alatelakan uriin. Miinus poutapilville. Kärcherille jälleen plussa.


Kuvissa komeilee tädyke, jonka hankin puutarhamyymälästä muutama viikko sitten. Olen vasta sittemmin tajunnut, että siinä on nuppuja. Ensimmäiset violetit kukat ovat puhjenneet - kuvaan ne, kunhan kerkiän.



Taitoin tuon yläkuvassa näkyvän puutarhapöydän pois ja siirsin hiukan kukkaporrasta, jotta sain väljemmin tilaa parvekkeelle. Nyt nojatuoliin pääsee helpommin. Huomaan, että ahnehdin keväällä liikaa. Näin pienelle parvekkeelle ei oikeasti mahdu mitä tahansa. Toisaalta en keväällä ajatellut, että parvekkeella oleskeltaisiin yhtään. En ymmärtänyt, miten paljon lasitus ja kaihtimet parantavat parvekkeen käyttömukavuutta.


Mutta tämähän olikin testikesä. Ensi kesäksi osaan valita  ja sijoittaa kasvit paremmin. Nyt olen pohtimassa, mitä muutoksia teen talveksi. Joitakin kasveja siirrän varmaan sisään ikkunalaudalle, mutta mitä? Sain hiljattain lahjaksi kukkapylvään, joka nyt on parvekkeella, mutta tarvitsen sen varmaankin talveksi sisään alustaksi kuvassa näkyvälle komealle muratille. Meillä ei ole sisällä katoissa yhtään koukkua, johon voisi ripustaa amppelin. Riippuva kasvi tarvitsee siis kukkapylvään.


maanantai 15. syyskuuta 2014

Syysistutus



Lupasin näyttää, mitä hankin puutarhamyymälästä. Kas tässä ensimmäinen ostos: amppelissa oli jo ennestään kaksi hopeaputousta ja keväällä hankittu muratin taimi. Nyt ne saivat seurakseen punaisen koristepaprikan.


Tässä paprika hieman lähempää.


Aika pirteä tapaus.


Kaksivärinen muratti kasvoi alkukesän keijunmekon parina.


Nyt se tietenkin erottuu paremmin edukseen. Taaempana rönsyää hopeaputous.


Ja tässä vielä istutus ylhäältäpäin. Selittelyn makua, mutta tämä istutus kuuluu niihin, jotka ovat paremman näköisiä luonnossa kuin linssin läpi. Tietysti kyse on myös siitä, ettei minulla ole parhaita mahdollisia linssejä.



sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syysunelmia



Piipahdin viime viikonloppuna puutarhamyymälässä juuri ennen sulkemisaikaa, kun aurinko oli jo matalalla. Yllätyin  kukkarunsautta. Näitä callunoita tietenkin syksyisin suositaan, mutta tarjolla oli paljon muutakin.

Kuten söpöjä pieniä koristekaaleja.


Useaa eri lajiketta tädykkeitä.


Punaisia ja keltaisia koristepaprikoita.


Aina ihania hortensioita.


Eikä siinä kaikki: puutarhurit olivat laatineet sieviä malli-istutuksia. Tässä hopealankaa, koristekaali ja kolmas kasvi, jonka nimeä en valitettavasti muista.


Yksinkertaisinkin pikku istutus voi näyttää hyvältä


Hopealankaa, koristepaprika ja hopeaputous. Takana taitaa olla vielä syklaamikin.


Tädyke, hopeaputous ja hopealankaa.

Ja ihan kohta näette, mitä vaikutteita otin.


torstai 11. syyskuuta 2014

Syklaamit



Parvekkeen kesä ei tietenkään loppunut siihen, kun kesäkukat alkoivat kuihtua. Ei, sitten alkoi syyskausi. Syksyyni ovat aina kuuluneet syklaamit.


Syklaami on minusta ihanan vanhanaikainen kukka. Nykyään syklaameja saa monenkokoisena ja useissa värisävyissä. Enemmän ja vähemmän räikeinä.


Olen ennenkin yrittänyt ottaa kuvia syklaameista huonolla menestyksellä. Tuntuu kuin kamera ei pystyisi tarkentamaan neonväripintaan.


Tänä vuonna valitsin minisyklaameja, jotka mahtuivat mukavasti Ikean ruokailuvälinekippoihin.


Syklaamit kestävät hiukan pakkastakin. Muistan vuosia, kun syklaamit ovat jäätyneet vasta jouluviikolla. Saapa nähdä, miten nyt käy, kun käytössä on suojaisa lasitettu parveke.





Syklaameja ei saa kastella liikaa, neuvoi muuan puutarhuri minua kerran. Vettä annetaan vasta, kun kukat alkavat lupsahdella.



 Kuihtuneet kukat nyppäistään pois varsineen. Näin kasvit tuottavat uusia nuppuja viikosta toiseen.


Rento koristebataatti kiipeilee keittiötangoilla syklaamien seurana. Mukana on myös hopealankaa.



sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Top 10 kesäkukat 2014


1.
Tämän kesän ehdoton suosikkini ei olekaan kesäkukka, vaan perenna: valkoinen kesäpikkusydän. Sen hennot ja suloiset kukat ja vieno tuoksu ilahduttivat. Kasvi viihtyi hyvin viljelylaatikossa, mutta kuihtui jo heinäkuun lopulla. Se olisi tehnyt myös rönsyjä eli levinnyt laajemmalle, jos muut kasvit olisivat antaneet tilaa. Koristebataatti ja  poutapilvi kuitenkin nitistivät rönsyt heti alkuunsa. Tämä kukka pääsee jatkoon: yritän talvettaa sen, vaikka tuskinpa onnistun.


2.
Keijunmekko. Torilta ostettu amppelikukka kasvoi sekä ylös- että alaspäin hurjaa vauhtia ja kukki runsaasti. Se täytti parveekkeeni keskiosan niin totaalisesti lattiasta kattoon, että ovelta oli vaikea päästä istumapaikalle. Siksi se ei pääse jatkoon: parvekkeeni on sille liian pieni. Se sai minut tajuamaan myös, ettei parvekkeellani todennäköisesti ole tilaa myöskään bougainvillealle, josta keväällä haaveilin. Kasvi ei oikein kestänyt heinäkuun huippuhelteitä, vaan kuivui, joten heitin sen pois ensimmäisten joukossa. Sen kanssa oli kuitekin hauskaa niin kauan kuin lystiä kesti.


3.
Kolmannen sijan saavat alkukesän sulostuttajat, pikkorvokit. Ne viihtyivät loistavasti sivuseinän keittiötangoilla, kunnes kirvat kävivät niiden kimppuun. Orvokki on kukkana kuitenkin yksiulotteinen ja vivahteeton, pelkkää pintaa, eikä siksi mikään ikisuosikkini. Pääsee kuitenkin jatkoon, koska pieniin ruukkuihin on vain vähän muuta valinnanvaraa. Aikaisuus on myös etu.



4.
Miljoonakello. Kesän yllättäjä kehittyi parista vaivaisesta varvusta koko parvekkeen komistukseksi. Se viihtyy hyvin amppelissa ja kasvoi tosiaan muhkeaksi. Oli virhe istuttaa samaan amppeliin muuta. Jatkoon, mutta ensi kesänä soolona.



5.
Englantilainen pelargoni eli jalopelargoni. Kukat ovat erittäin isot ja kauniit, tuoksu miellyttävä. Kasvit viihtyivät viljelylaatikossa hyvin ja kukkivat elokuun loppuun asti, mutta kasvoivat hiukan holtittomasti. Pelargonit voisi myös talvettaa, mutta minä en aio tehdä niin. Olen varma, että istutan näitä joskus vielä uudestaan, vaikken välttämättä ensi kesänä, ja siksi sanon: jatkoon.


6.
Raidallinen kuunlilja Francee. Toinen kuunliljoistani teki kolme kukkavanaa, toinen ei yhtään, mutta molemmat kehittivät muhkean ja kauniin lehtiruusukkeen. Minulla oli näitä hääkimpussakin, kun ensi kertaa astelin vihille. Koetan talvettaa toisen ulkona ja toisen sisällä. Siis jatkoon.



7.
Sitruspuu ei oikeastaan ole kesäkukka, mutta olkoon nyt mukana listalla, koska kuuluu kesän menestyjiin. Vaihdoin sen juuri isompaan ruukkuun, koska se pääsee itsestään selvästi jatkoon. Nostan sen sisään ikkunalaudalle, kun tulee pakkasta.



8.
Koristebataatin lehdet olivat osan ajasta todella kauniit, mutta kasvi osoittautui hieman liian vaativaksi parvekkeelleni. Se pudotti helposti lehtiään ja sai myös kirvatartunnan. Kiinnostava kokeilu, mutta ei jatkoon. Ei, vaikka yllätti kukkimalla.


9.
Harsoinen poutapilvi kuuluu kesän menestyjiin, sillä se levisi kesän aikana viljelylaatikossa täyttämään kaikki muuten tyhjät kolot. Siihen tarkoitukseen se on mainio, mutta muuten en oikein tykästynyt siihen. Ei jatkoon, paitsi jos asetelmiin tarvitaan täydentäjää. Taustalaulajaksi siis.


10. 
Suikeroalpi rönsyili kauniisti viljelylaatikon reunaa alas, aivan kuten pitikin. Paikka oli sille kuitenkin hieman liian varjoisa, eikä se esimerkiksi kukkinut ollenkaan. En tosin tiedä, onko sillä tapana kukkia vielä ensimmäisenä vuonna, perenna kun on. Ei jatkoon. Suikeroalpit pääsevät eläkkeelle äitini puutarhaan.