Näyttääkö tämä yhtään siltä, että tässä olisi ensi kevään kukkaloiston siemenet? Tai siis sipulit? No ei kyllä minustakaan näytä, myönnän sen. Mutta nämä nyt kuitekin ovat ne helmililjojen sipulit, jotka keskuussa kaivoin maasta, käärin sanomalehtiin ja säilöin viileään. Kovin kuivahtaneilta näyttävät.
Ja nyt ne ovat täällä. Mullan alla. Hankkiuduin eroon poutapilvistä ja pelargoneista, seuloin mullan eli otin käsin pois kaikki juuret, mitä näin. Tungin sipulit multaan aivan lecasorakerroksen pintaan ja lisäsin vielä noin 5 sentin kerroksen uutta multaa päälle. Kyllä ihme on, jos tästä keväällä punkee sinisiä ja valkoisia helmililjoja. Kasvun ihme.
Tässä näette pikkusydämen jäänteet. Koetan saada lempikukkani talvehtimaan. Kun pakkaset tulevat, peittelen sen kenties jollakin. Millähän?
Jätin koko viljelylaatikon päädyn mylläämättä. Keskellä on näkymättömissä toinen pikkusydämen taimi, se, joka jäi bataatin ja poutapilven jalkoihin jo heti kättelyssä.
Myös bataatti sai jäädä ainakin hetkeksi. Tuskinpa se pakkasta kestää, mutta poistan sen vasta vähän myöhemmin. Nyt se on niin hauska lisä syysistutukseen.
Laatikon toiseen päätyyn jäi vain muratti. Ja kyllä, aion jättää laatikon näin paljaaksi ja tyhjäksi koko talveksi. Voisin myös istuttaa sen täyteen kanervia, pikku havuja tai tädykkeitä, mutta hillitsen itseni. Laatikko ei nimittäin näy kunnolla sisälle, varsinkin, jos vetää verhon parvekkeen oven eteen. Talvikaudella on tärkeämpää, että kukkaportaalla on jotakin mukavaa katseltavaa.
Jonakin vuonna voisi tehdä niinkin, että raahaisi laatikon ison ikkunan eteen hyvälle näköalapaikaille ja sitten laatisi siihen jouluasetelman havuista, valoista ja koristeista. Siihen mahtuisi vaikka mitä. Ehkä en tänä vuonna kuitenkaan vielä viitsi enkä jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti