Kukkakuvia

Jalopelargonit elpyivät ja jatkavat kukintaansa, vaikka harvakseltaan.

Viimeiset kuunliljan kukat.

Keijunmekko kukkii ja tekee uusia versoja, vaikka osa lehdistä ja kukista on kuihtunut.

Keijunmekko kasvaa nyt lattiaan asti.

Kaikki pikkuorvokit on nyt poistettu, joten seinäruukut odottavat uusia kasveja tyhjinä. Toinen koristebataatti kuihtui ja joutui roskapussiin. Kynteli näytti valinneen saman tien. Napsin yrtin terveet lehdet ja silmut pannulle ja pakastimeen, kun vielä voin. Tillistä en saanut satoa ollenkaan.

Parveke näyttää yhä rehevältä, vaikka melkein puolet kasveista on karsiintunut. Ripustin toisen koristebataatin versot kiipeilemään viljelylaatikosta seinätangoille koukkujen avulla. Laatikon toisessa päässä rehevä poutapilvi täyttää poistetun bataatin tilan, ja murattikin saa nyt paremmin valoa.

Lehtikuvia

Timjami kasvaa kuunliljan syliin.

Kyntelillä on pikkuruiset kukat.

Koristebataatin lehdissä on reikiä.

Söisitkö basilikaa, jota kirvat ovat jo maistelleet? Vaaleat pisteet ovat nähdäkseni kirvan tuhoja.

Kovaa peliä parvekkeella

En ole kasvien suhteen kovin kärsivällinen. En jää pitkäksi aikaa paapomaan, jos joku näyttää olevan kuoleman kielissä. Jos joku kasvi haittaa toista, en epäröi käyttää saksia, veistä tai istutuskuokkaa.

Tänään sai tähtisilmä mennä. Kyllähän se oli viime aikoina kehittynyt ihan mukavasti, mutta kun se alkoi olla jo yli puoli metriä korkea puska, joka joi kaikki vedet miljoonakelloilta, niin en viitsinyt katsella sitä enää. Varret poikki vaan. Kukat maljakkoon ja sillä hyvä.

Myös mansikoista hankkiuduin eroon. Koska niiltä vapautui hyvä amppeli, päätin antaa liian pienessä purkissa kituneelle muratille hieman lisätilaa.

Nähtäväksi jää, miten kasvi juurtuu näillä helteillä.

 

Seuraavasta kuvasta selviää pikkuorvokkien tilanne. En tosissani usko, että ne tuosta enää tokenevat, mutta katsotaan. Vasemmalla koristebataatti, jonka  rönsyt sidoin tankoihin kiinni. 

Sitruspuun sato kypsyy

Muistattehan sen pienen sitruspuun, jonka ostin Ikeasta keväällä, kun nostalgiakohtaus toi mieleen appelsiinipuun, jota mummini kasvatti saavissa? No, siinä oli jo silloin pieniä, vihreitä hedelmiä ja lisäksi se kukki.

Nyt sen hedelmät alkavat kypsyä.

Ne ovat hedelmiksi pienen pieniä, mutta kuitenkin kuorittavissa ja lohkottavissa aivan kuten "oikeat"sitrukset.

Entä maku? Aivan järkyttävän kirpeä! Mutta selvästi tunnistettavissa sitrukseksi. Sitruuna mikä sitruuna.

P.S.
Muutamat ovat arvelleet, että viime postauksessa esittelemissäni kasveissa olisi kirvoja tai muita öttimönkiäisiä. Se pitääkin paikkansa ainakin pikkuorvokeiden ja bataatin kohdalla. Keijunmekosta en kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi löytänyt merkkiäkään kirvoista: ei seittiä eikä pieniä vihreitä ötökoitä. Sitä paitsi olen aina kummastellut, kumpi on syy ja kumpi seuraus: johtuuko kirvojen invaasio siitä, että kasvit ovat päässeet kuivahtamaan ja niiden vastustuskyky on heikentynyt? Vai tulevatko kirvat ensin ja sitten vasta muut ongelmat?

Kenpä tietäis sen?

Vastausta odotellessa olen tyytynyt suihkuttelemaan kasveja sen mitä peukalonivel on antanut periksi. Ihan puhtaalla vedellä, vaikka tietysti voisin lisätä siihen kasvinsuojeluainetta tai vaikka Mäntysuopaa. Ehkä sitten seuraavaksi.

Orvokit leikkasin parin sentin sängelle.

Kuka vei lehtivihreän?

Seuraa tilannekatsaus:

Mikähän keijunmekkoani vaivaa? Se on valtavan rehevä ja tekee yhä uusia versoja, mutta osa lehdistä on menettänyt lehtivihreäänsä ja osa suorastaan ruskettunut. Veden puutteesta ei välttämättä ole kyse, koska olen kastellut sitä päivittäin niin paljon, että amppelin raoista on tipahdellut vettä lattiallekin.

Olisikohan kysymys siitä, että vedestä (ja lannoitteesta) puuttuu jokin mineraali, jota kasvi tarvitsisi lehtivihreän tuottamiseen? Vai valmistautuuko se ihan luonnostaan syksyyn jo heinäkuussa?

Samaa  ongelmaa on myös pikkuorvokeissa: lehdet eivät enää ole tasaisen vihreät, vaan niissä on vaaleita laikkuja. Minne niiden lehtivihreä on kadonnut?

Kesäpikkusydän kärsii kenties koristebataatin varjostuksesta?  Tai ehkä sen vanhimpien lehtien kuuluukin jo hiljalleen kuihtua?

Jalopelargonit ovat jo käytännöllisesti katsoen lopetaneet kukintansa. En ole varma, mitä tekisin niille. Pelargonihan on monivuotinen kasvi, mutta onko mitään takeita, että saisin nämä kukkimaan myös ensi kesänä? Eipä taida olla.

Ei kaikki sentään ole vielä kuihtumassa. Miljoonakellot voivat oikein hyvin, ja tähtisilmäkin on hiukan virkistynyt.

Minttu, jonka leikkasin muutaman sentin tyngiksi pari viikkoa sitten, puskee jälleen niin rehevää kasvustoa, että alkaa olla toisen sadonkorjuun aika. Oikealla sitruunamelissa.

Viljelylaatikon suikeroalpit, poutapilvet ja koristebataatit voivat hyvin. Bataatit ovat oikeinkin ekspansiivisia.

Muratille ei ole jäänyt juurikaan elintilaa, kun bataatti pörhisetelee laatikon päädyssä.

Kitkentää ja satolaatikoita

Osuuspuutarhan kausi on nyt täydessä vauhdissa. Viikon satolaatikko oli täynnä painavaa asiaa: iso kyssäkaali, muhkea salaatinkerä, nippu sipuleita, kaksi kookasta kesäkurpitsaa ja lisäksi uutta: mangoldi ja varhaiskaalin kerä. Yrttiruukussa kasvoi tällä kertaa tilliä. Jotkut kai saivat tomaattejakin, mutta meille ei niitä tässä jaossa tullut. (Valitan puhelinkuvan huonoa laatua.)

Kävin viime sunnuntaina taas kitkemässä. Tuloksena oli näin muhkea kasa rikkaruohoja! Sipulimaa oli päässyt hieman villiintymään. Rikat olisi kuulemma voinut jättää rivien väleihinkin, mutta minusta niitä oli niin paljon, että ne häiritsivät viljelykasveja.

Nähkääs nyt, miten tuohon tuollaiset rikkamäärät olisivat mahtuneet?

Luomutuotannossa ei käytetä kasvinsuojeluaineita eli rikkaruohomyrkkyjä, ja siksi kitkemisellä on kiire keskikesällä, kun rikkaruohot alkavat päästä niskan päälle kaikkialla yhtä aikaa. Osuuspuutarhan työvoima ei tahdo riittää kitkemiseen, koska sadokorjuu ja satolaatikoiden pakkaaminen vievät runsaasti aikaa. Monet penkit on suojttu rikkaruohoilta muovilla, kuten tässä kurkkupenkit.

En osaa sanoa, mikseivät useammat ole hoksanneet kitkemisen ihanuutta. Paikalle vääntäytyminen toki vaatii hieman viitseliäisyyttä: meillä on pellolle 45 minuutin ajomatka. Saaristomaisema on huikean kaunis!
En minäkään totta puhunen siellä mitenkään usein käy. Tässä kasvaa maissia.

Kuunlilja Francee kukkii

 Kuva-arvoitus: löydättekö komeakuunlilja Franceen nupun?

Entäpä tästä kuvasta?

 

 Viikko sitten nuppuja ei nää voinut olla huomaamatta.

 

Tämä rakeinen kuva on otettu viime torstaina, neljä päivää sitten.

Viime yönä oli superkuu, tiedättehän. Täysikuu näytti tavallista isommalta, koska se oli niin lähellä maata kuin kuu voi olla. Luonnollisesti Francee päätti aukaista kukkanuppunsa juuri nyt.

 

Kukat ovat selvästi liilammat kuin aiemmin kukkineella sinilehtisellä kuunliljallani, eivätkä muutenkaan yhtä kauniit.

Mutta lehtien takia tätä kukkaa kasvatetaankin. Samaan kasviin on nousemassa myös kolmas kukkavana, jonka nuput näette vasemmassa alakulmassa. Jostakin syystä toinen Franceeni ei ole tehnyt kukkavanoja ollenkaan. Se on varmasti kuunliljojen vela.

Mansikka

Mansikka ei kuulunut tämän kesän onnistumisiin. Ostin torilta kolme aivan hyvännäköistä tainta, joiden piti olla rönsyilevää lajiketta. Ja ovathan ne rönsyn tuottanueetkin. Yhden.

Olen aikaisemmin kasvattanut pariakin eri mansikkalajiketta parvekkeella altakasteluruukuissa hyvällä menestyksellä. Yhtenä vuonna minulla oli neljä metriä pitkä rivi mahtavan tuuheita, tummanvihreitä lehtiruusukkeita, mutta lajike tuotti vain vähän kukkia ja marjoja.

Seuraavana vuonna mansikat tuottivat pienehköjä marjoja mahtavissa tertuissa, melkein kuin viinirypäleitä. Oli kuitenkin sateinen kesä, ja iso osa mansikoista homehtui ennen kypsymistään.

Tämän vuoden taimet eivät ole tuottaneet mitään: eivät lehtiä eivätkä juuri mansikoitakaan. Ilmeisesti en osannut kastella ja lannoittaa oikein. Ruukun pintamulta oli melkein aina kosteaa, kun kokeilin sormella, joten en kastellut kovin paljon. Kun kasvit jo selvästi kituivat, aloin antaa niille enemmän vettä, ja ne piristyivät hieman. Taisin näännyttää ne janoon.

Tässä kuvassa näkyy, että kasveja vaivasi kuivuuden lisäksi myös jokin tauti tai tuholainen, todennäköisesti kirvat. Suihkuttelin niitä muutamana päivänä ahkerasti pelkällä vedellä ja luulen kohtauksen menneen ainakin osittain ohi. Mutta kyllä totuus on nyt tunnustettava: mansikanviljelijän tyttärentytär voi epäonnistua mansikan kasvatuksessa täysin.