Muistattehan sen pienen sitruspuun, jonka ostin Ikeasta keväällä, kun nostalgiakohtaus toi mieleen appelsiinipuun, jota mummini kasvatti saavissa? No, siinä oli jo silloin pieniä, vihreitä hedelmiä ja lisäksi se kukki.
Nyt sen hedelmät alkavat kypsyä.
Ne ovat hedelmiksi pienen pieniä, mutta kuitenkin kuorittavissa ja lohkottavissa aivan kuten "oikeat"sitrukset.
Entä maku? Aivan järkyttävän kirpeä! Mutta selvästi tunnistettavissa sitrukseksi. Sitruuna mikä sitruuna.
P.S.
Muutamat ovat arvelleet, että viime postauksessa esittelemissäni kasveissa olisi kirvoja tai muita öttimönkiäisiä. Se pitääkin paikkansa ainakin pikkuorvokeiden ja bataatin kohdalla. Keijunmekosta en kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi löytänyt merkkiäkään kirvoista: ei seittiä eikä pieniä vihreitä ötökoitä. Sitä paitsi olen aina kummastellut, kumpi on syy ja kumpi seuraus: johtuuko kirvojen invaasio siitä, että kasvit ovat päässeet kuivahtamaan ja niiden vastustuskyky on heikentynyt? Vai tulevatko kirvat ensin ja sitten vasta muut ongelmat?
Kenpä tietäis sen?
Vastausta odotellessa olen tyytynyt suihkuttelemaan kasveja sen mitä peukalonivel on antanut periksi. Ihan puhtaalla vedellä, vaikka tietysti voisin lisätä siihen kasvinsuojeluainetta tai vaikka Mäntysuopaa. Ehkä sitten seuraavaksi.
Orvokit leikkasin parin sentin sängelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti