lauantai 31. toukokuuta 2014

Pikkusydän

Olisin halunnut viljelylaatikkooni valkoisen särkyneen sydämen, mutten uskaltanut ottaa, koska se on varjoisan paikan kasvi ja pelkäsin parvekkeeni paahteisuutta. Kasvi on myös aika kookas. Päätin aloittaa astetta vaatimattomammin ja hankin kesäpikkusydämen (dicentra formosa "Alba"). Se on särkyneen sydämen läheinen sukulainen.


Istutin hentoisen taimen laatikon suojaisampaan päähän paikkan, josta ei kuljeta ohi. Versot katkeavat erittäin helposti, se tuli havaituksi kuljetuksen aikana, kun toinen ostamani taimi tuhoutui. Ajatttelin nimittäin alun perin tehdä istutuslaatikosta täysin symmetrisen ja siksi ostin kaikkea vähintään kaksi, mutta näin on ehdottomasti parempi.


























Paras kasvupaikka kesäpikkysydämellekin olisi varjoinen, mutta sen sanotaan viihtyvän myös auringossa. Kuten särkynyt sydän, myös kesäpikkusydän on punakukkaisena yleisempi kuin valkoisena. En kuitenkaan nyt halunnut parvekkeelleni punaista.



Kesäpikkusydämen pitäisi kukkia koko kesän. Sen pitäisi myös rehevöityä ja levitä melko nopeasti, mutta tokkopa se yhdessä kesässä vielä pitkälle ehtii. Voi olla, että perenna jää kukkalaatikossani yksivuotiseksi, vaikka sen sanotaankin kestävän pakkasta poikkeuksellisen hyvin.



Kukat tuoksuvat vienosti makealta. Koko kasvi on minulla nyt noin 40 cm korkea, ja kukat ovat noin 2 cm korkeita.  Jos pikkusydäntä kasvattaa puutarhassa, sen voisi jakaa varovasti noin joka toinen vuosi. Sitä voi lisätä myös siemenistä.

Elegantti pikkusydän on parvekepuutarhani piste i:n päällä. 

torstai 29. toukokuuta 2014

Riippuvat puutarhat osa II

Lähtötilanteessa minulla oli muhkeat lobeliaputoukset lasittamattoman parvekkeen kaidelaatikoissa. Sitten hankin parvekelasit ja päätin siirtää istutukset amppeleihin, riippuviksi puutarhoiksi.

Koska minulla ei kuitenkaan ole aiempaa kokemusta lasitetun parvekkeen kasvuolosuhteista ja amppelikasvatuksesta, päädyin kokeilemaan tänä kesänä useita erilaisia istutuksia.



Etualalla näkyy Keijunmekko, sitten tulevat lobeliaputoukset ja viimeisenä miljoonakello. Takaseinällä keikkuvat orvokit tangoissaan.

Joo joo, olisi pitänyt siivota tuo istutusalusta pois, mutta kun yksi amppeli on vielä istuttamatta! Siihen tulee mansikoita, kunhan kerkiän hankkia taimet.





maanantai 26. toukokuuta 2014

Viljelylaatikon täydeltä

Hain inspiraatiota viljelylaatikon istutuksille Kekkilän nettisivujen "resepteistä", mutta loin sitten kuitenkin yhdistelmäni ihan itse Tässä vähän esimakua, tarkempia selostuksia myöhemmin.






sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kuunliljat

Kukkaportaiden alimmalle hyllylle sopisi rivi varjossa viihtyviä kasveja, ajattelin. Kuten kuunliljoja (hosta). En ollut kuitenkaan tutkinut asiaa yhtään tarkemmin, kun jo bongasin kuunliljat puutarhamyymälässä. Halusin lehdiltään raidallisia, mutta useampaa eri lajia. Toi (tiedättehän tamperelaisen sanan, joka tarkoitaa aviomiestä) halusi kuitenkin ehdottomasti mukaan yksivärisen, sinertävälehtisen lajikkeen. Myönnyin, vaikka hiukan epäillen. Sen lehdet olivat kyllä minusta kauniit, mutta aika isot. Kukkaporras on aika pieni mitoiltaan.



Pulitin kolmesta taimesta yhteensä 16,5 euroa. Taimet näyttivät tukevilta ja elinvoimaisilta.


Kuunliljan juuret ovat paksut ja pulleat, kuten näkyy. Tästä syystä sen pitäisi kestää varsin hyvin myös kuivuutta, vaikka varjon eläjä onkin. Se on hyvä, koska en voi taata, että kastelu on aivan säännöllistä ja nuhteetonta.

Olisin oikeastaan tarvinnut kuunliljoja varten syvempiä ruukkuja. Kasvit saivat kuitenkin tyytyä siihen, mitä oli saatavilla. Jos onnistun talvettamaan ne, niille pitänee hankkia syvemmät ruukut ensi kesäksi. Sitten ne eivät kyllä enää mahdu kukkaportaalle.


Raitareunainen kuunliljani on hosta fortunei "Francee". Sitä pidetään yhtenä parhaista valkeareunaisista lajikkeista. Kukkien pitäisi olla muodoltaan kellomaisia ja laventelinvärisiä.


































Yksivärinen kuunliljani on lajiketta "Blue Angel" ja se luokitellaaan sinilehtisiin. Eiväthän sen lehdet toki siniset ole, mutta muihin kuunliljoihin verrattuna sävy on kieltämättä sinertävän vihreä. Tämä lajike on kuulemma yksi komeimmista ja isokasvuisimmista, mikä ei minun parvekkeellani ole etu. Huomaatteko muuten, että lilja tekee tässä jo ensimmäistä kukkavanaansa, vain kaksi viikkoa istutuksen jälkeen!



























Tältä hostapenkkini näytti heti istutuksen jälkeen.



Eipä aikaakaan, kun vehreät lehdet täyttivät koko tilan. Pelkään pahoin, että paikka on kuunliljoilleni liian ahdas. Mutta ei niitä ylemmäskään voi nostaa, koska siellä on tarjolla pelkästään paahteisia paikkoja.



































Mielestäni hostat ovat pärjänneet yllättävän hyvin helteilläkin, ehkä juuri luonnostaan varjoisan kasvupaikan ansiosta. Se kyllä alkaa vähitellen ihmetyttää, mille miniatyyrikasveille kukkaporras on oikein suunniteltu? Toisaalta minähän hankin sen juuri sopivien, mahtuvien mittojen takia.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Kärcheröintiä

Sitä minä vaan, että kyllä Kärcherin ikkunanpesusetti on (sittenkin) kätevä. Pesin äsken tuliterällä Kärcherilläni parvekelasit ja  laite helpotti työtä. Olennaisin ero tavalliseen ikkunanpesuun on se, ettei tarvitse puljata veden kanssa. Käytössä ei ollut yhtään vesivatia tai -ämpäriä. Puitteiden pyyhkimisessä sellainen olisi ehkä ollut tarpeen, mutta kävin huuhtelemassa mikrokuituliinani välillä keittiössä.



Pakkasin suihkupulloon lämmintä vettä ja pari pisaraa Fairyä. Lämmin vesipullo tuntui kivalta kädessä, kun suihkuttelin laseja. Mikrokuitupesin oli tehokas. Ja sittten vain viimeistely moottorilastalla. 


























Laite on kevyempi käyttää kuin odotin. Likavesisäiliöön ei kertynyt kaikkiaan kuin ehkä desilitra mustaa mönjää, mikä ei tietenkään painanut paljon. Moottorilastan kanssa ei myöskään tarvitse olla yhtä tarkkana kuin tavallisen lastan. Lastan reunoilta ei valu vettä, eikä sitä tarvitse painaa rystyset valkoisina. Laite antaa anteeksi vähän leväperäisemmänkin lastankäyttötekniikan eli raitoja ei tule ikkunoihin yhtä helposti kuin tavallisessa pesussa. (Ei niitä toki normaalistikaan tule, jos pyyhkii lastan reunan joka vedon jälkeen.)


Yläreunassa näkyy mikrokuitupesin.



Tässäkin kohteessa hankalinta ja aikaavievintä oli kaiken muun puhdistaminen. Itse ikkunanpesuhan ei ole järin vaikeaa eikä hidastakaan. Jynssäsin lasituksen alareunassa olevan onkalon työntämällä sinne mikrokuituliinan veitsen kahvan avulla ja työntämällä sitten tätä "moppia". Laskosverhojen alatelakan ja lasituksen väliin jäävään pikku koloon mahtui mukavasti Topz-tikku. Puhdasta tuli!

Pari miinustakin laitteesta tulee mieleen. Perinteisiin välineisiin saa jatkovarren, jonka avulla korkeimmatkin ikkunat pystyy pesemään taiteilematta tikkailla tai jakkaroilla. Kärcherin kanssa saa väistämättä tuolijumppaa.

Ja se toinen miinus: ilmeisesti mikrokuitupesintä ei ole ajateltu huuhdeltavan ikkunanpesun kestäessä. Mahtaa se tulla saastaiseksi, jos pestävää on paljon. Perinteisellä menetelmällä pestessäni olen huuhtonut pesimen vesivadissa joka ikkunapinnan jälkeen, mutta Kärcherin pesimen irrottaminen suihkupullosta tai lastasta muutaman minuutin välein ei tunnu ihan luontevalta. Ratkaisu löytynee, kun käyn talouden muiden ikkunoiden kimppuun. Niiden puitteissa ja sälekaihtimissa on niin paljon pestävää, että vesivati kulkee joka tapauksessa mukana.

Hienointa kärcheröinnissä taitaa lopulta olla se, että käsillä ei ole pakko tehdä pitkiä linjoja. Normaali lastan vetäminen ison ikkunan halki ilman pysähdyksiä ei näillä olkapäillä onnistuisi, koska en pysty liikuttamaan käsiäni sivuille. Kärcherillä todennäköisesti onnistuu. Testaan sen ihan kohta.

Ja olohuoneen puolella on kivaa vielä sekin, että parkettia ei tarvitse suojata, kun pestävistä ikkunoista ei tipu lastankäytön aikana vettä.

P.s. Pesin pitää myös muistaa ladata!

Tämän verran likavettä tuli.


tiistai 6. toukokuuta 2014

Puutarhamyymälässä

Minulla ei ole pihaa enkä ole ollut parvekeistutustenikaan kanssa mitenkään kunnianhimoinen aiempina vuosina. Olen tyytynyt torilta ostettuihin kesäkukkiin ja sillä hyvä. En siis ole vuosiin käynyt missään puutarhamyymälässä muuta kuin kenties nappaamassa säkillisen multaa ovensuusta.

En tiennyt ollenkaan, millaisia puutarhamyymälät nykyään ovat.

Nehän ovat parhaimmillaan varsinaisia keitaita! Joskus aikojen alussa, kun asuin Jyväskylässä, kävin usein Viherlandiassa. Se on varmaankin kaikkien modernien puutarhakauppojen isoäiti. Siellä kiinnitettiin jo 20 vuotta sitten huomiota kasvien ja tarvikkeiden esillepanoon, luotiin tunnelmaa kukilla ja tavaralla, joka samalla oli myynnissä. Se oli uutta silloin.




























Turun Viherlassila on sisätiloiltaan pienempi ja vaatimattomampi kuin Viherlandia (jossa en siis ole käynyt noin 20 vuoteen), mutta ideat ovat suunnilleen samoja. Viherlassilan isoa ulkotilaa rytmittävät patiomaiset käytävät, joiden varsille on koottu ajankohtaisia täkyjä. Ulkoreunalla on iso havuista ja pensaista koottu, "maisemoitu" alue kaartuine polkuineen ja japanilaisine puutarhoineen. Sieltä täältä löytyy pieniä keitaita, joiden tuoleille huonojalkaiset, helteen tai kasvipaljouden näännyttämät kävijät voivat istahtaa hengähtämään.



Tämäntyyppisen alueen ylläpito vaatii niin paljon työtä, että sen täytyy olla myös puutarhurin harrastus ja silmäterä. Se ei ole pelkästään tehokas ja tuottoisa myymälä, mutta toivoa sopii, että se on myös sitä.







Olisin saanut tämän bougainvillean lahjaksi autonkuljettajaltani, mutta en huolinut. Värisävy oli mielestäni liian räikeä.
























Kuvat eivät tee oikeutta Viherlassilalle. Räpsäisin vain puhelimen kameralla muutaman kerran sieltä täältä, ja linssin eteen tietenkin valikoitui pääasiassa kukkivia kasveja.

Modernilla puutarhamyymälällä on tietenkin myös nettisivut, kanta-asiakasohjelma ja uutiskirjeitä. Viherlassilan nettisivuille pääset tästä: Linkki

p.s. Postaus ei ole tehty yhteistyössä Viherlassilan kanssa. Kaikki, mitä ostettiin, ostettiin rahalla :)

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kätevä istutuspöytä

Orvokeita istuttaessani kävin jo läpi koko kämpän etsiessäni tasoa, jonka voisin sijoittaa tyhjän viljelylaatikon päälle sopivan korkuiseksi istutustasoksi. Vanhan ajan leivinpöytä olisi sopinut mainiosti, mutta sellaista meillä ei ole.

Puutarhamyymälässä sen sitten hokasin. Nelson valmistuttaa koottavaa, kevytrakenteista, ison tarjottimen mallista istutuskaukaloa. Se näyttää pahviselta, mutta taitaa olla muovia. Täydellinen tarkoitukseensa! Istutin hankkimani kuunliljat välittömästi. Oli tosi miellyttävää käsitellä multaa ja kasveja selkä suorana.










lauantai 3. toukokuuta 2014

Ensimmäiset istutukset

Juu, olen pitänyt parvekeblogia jo jonkun aikaa, mutta nyt vasta ensi kertaa istutin sinne jotakin. Helmililjatkin saivat kukkia ja kuihtua myyntiruukuissaan. Nyt siirsin ne isompaan astiaan odottamaan kenties siirtoa maaseudun rauhaan eläkkeelle.

En ole järin suuri orvokkien ystävä, koska ne ovat hiukan liian söpöjä. Vähän kuin stevia verrattuna sokeriin: liian makeaa ollakseen ihan totta. Ovathan ne kuitenkin niin söpöjä, että sopivat erinomaisesti sivuseinän tangoille riippumaan. Siispä istutin helmililjojen tilalle Ikean keittiöpurkkeihin niitä.


































Ostin taimet Turun torilta. 8 taimen yhteishinta oli... jaa, muistankohan? Ehkä 16-17 euroa. Alle 20 euroa kuitenkin. Istuttaminen oli lievästi hankalaa, koska parvekkeeni alkaa jo olla niin ahdas, että vapaata lattiatilaa suojaavien sanomalehtien levittämiseen ja istutuspaikan luomiseen on vain oven edessä. Hyvä että siinäkin.

Toivottavasti kirvat eivät hoksaa näitä ihan heti.