Sadonkorjuu

Parvekkeella länteen on nyt sadonkorjuun aika. Ensimmäiset mansikat on jo syöty, ja lisää kypsyy yllättävän hyvää vauhtia. Olen tosi mielissäni, koska viime vuonna mansikanviljely epäonnistui niin totaalisesti.

Ja tietysti olen mielissäni myös siksi, että kasvatin tämän mansikan siemenestä asti! Keväällä kun googlailin aihetta, aika harva oli onnistunut.

Parvekkeeni näyttää sopivan erityisen hyvin yrttien kasvatukseen. Ei ollutkaan yllätys, että tänäkin vuonna basilikasta kasvoi saunavihdan kokoinen puska. 0,75 litran kokoinen pakasterasia tuli ihan täyteen lehtiä. Saan todennäköisesti vielä toisenkin basilikasadon, sillä jätin ruukkuun paljon pieniä alkuja.

Kuvassa näkyvä sininen purkki ei riittänyt oreganolle - kahdesta oreganoruukusta kertyi puoli litraa pakastettavaa. Saan todennäköisesti niistäkin vielä toisen sadon. Kyntelistä ja timjamista en ole niin varma. Niiden sadonkorjuulla ei ole vielä kiire, koska kukkanppuja ei ole ilmaantunut. Tarkkailen tilannetta.

Värikäs satolaatikko

 

Satolaatikkopäivä on aina juhlapäivä. Tai no, vähän siihen suuntaan kumminkin. Juhliin nimittäin liittyvät paketit ja yllätykset. Satolaatikossakin on aina jotakin yllättävää. Ja tuntuuhan se melkein lahjaltakin, kun maksu on suoritettu jo keväällä.

Nyt laatikko oli erityisen värikäs. Satolaatikko mahtuu muuten mukavasti Ikean isoon, siniseen kassiin. Siinä se on helppo kantaa kotiin.

Näin jo noutopaikassa, että nyt on puutarhalla onnistuttu kaalinkasvatuksessa! Kaksi isoa, täysin virheetöntä kukkakaalia ja yksi iso parsakaali. Tämähän on aivan ylenpalttista. Nyt äkkiä valkokastiketta väsäämään.

Viikon uutuuksia ovat myös avomaankurkut, joita tuli 500 grammaa, sekä tomaatit. Valkosipulia saimme jo kolmannen kerran. Nämä tuoreet luomuvalkosipulit ovat muuten erityisen hienostuneita maultaan.

Laatikon varsinainen väriläiskä on tämä kesäkurpitsa. Hauska, mutta joutuu pataan siinä missä muutkin kasvikset. Kukkakaalia oli laatikossa 1 900 g, parsakaalia 500 g, kesäkurpitsan paino on 230 g, sipulia on 400 g ja salaattia 300 g. Päälle vielä tomaatit.

Nyt on luvassa ainakin parsakaalipiirakkaa ja kukkakaali-jauhelihavuokaa.  Tai jos tekisikin parsakaalikeittoa, niin saisi kesäkurpitsankin tyrkättyä siihen. Avomaankurkut syön yleensä sellaisenaan välipaloina, no joo, kuorittuina tietenkin.

Kesäkurpitsa on osuuspuutarhan antimista minulle vaikein käyttää, koska en pidä sen mitättömästä mausta sellaisenaan. Minulla on loistava kesäkurpitsa-minttukeiton ohje, mutta siihen tarvittaisiin aika paljon kurpitsaa.

Salaatteja on jäänyt yli, kun niitä on tullut kaksikin valtavaa kerää joka viikko. Keksin viimein käyttää rapeimpia salaattilaatuja pinaatin sijasta yhteen lempiruoistani, Palaver Sauceen. Mangoldista ja keräsalaatista tuli oikein herkulllinen muhennos tomaatin, sipulin, valkosipulin ja mausteiden kanssa. Palaver Sauce tehdään ehdottomasti oranssiin palmuöljyyn, josta se saa tunnusomaisen makunsa. Proteiinin lähteenä siinä on yleensä kalaa: sardiineja, tonnikalaa tai lohta. Afrikkalaisvaikutteinen ruoka tarjotaan riisin kanssa.

Aika on kukkia, aika on kuolla

Valkoinen daaliani ei ole lainkaan yhtä kuvauksellinen kuin pinkki-keltainen daalia. Oikeastaan se on vähän tylsä pallomaisine, tiukan hallittuine  kukkineen.

Minä nyt vain satun tykkäämään valkoisista kukista. Sitä paitsi värikkäämmät kaunokaiset pääsevät paremmin esiin, kun taustalla on jotakin raikkaan valkoista. Vähän sama kuin seurassa, jossa tarvitaan sekä puhujia että kuuntelijoita.

Pinkistä daaliasta on jo veto lopussa, ja se on vetäytynyt tauolle tankkaamaan ennen seuraavaa esitystään. Nuppuja on useita. Valkoinen sen sijaan tuottaa kukkia tasaisena virtana.

Kaikella on aikansa ja paikkansa myös Parvekkeella länteen.

Miljoonakellolle tuli aika lähteä: en saanut kirvojen hyökkäystä suitsituksi, joten luovuin kasvista. Pakkasin jätesäkkiin koko amppelin, koska sen pohjan suojamuoviin oli tullut reikä, josta kasteluvesi valui liian nopeasti pois. Tämän takia kasvi kuivahti osittain ja jäi kirvojen armoille.

Kummastelinkin, kun melestäni en kastellut sitä kovin paljon, ja silti pohjasta valui vettä ikään kuin olisin kastellut liikaa. Asian hyvä puoli on, että parvekkeen ahtaus helpottui hieman. Ruusupavut ja hajuherneet ovat e-rit-täin reheviä ja vievät paljon tilaa.

Iltatunnelmia

Kohtahan on jo elokuu ja pimeät illat. Harjoittelen valmiiksi valvomalla parvekkeellani. Tuoksujen perässä sinne on helppo suunnistaa.

Sinivaula ilta-auringossa. Tämä on kukkien oikea väri, ne siis ovat liiloja eivätkä sinisiä. Jouduin säätämäään valkotasapainoa kamerasta saaakseni tämän aikaan.

Kasvi on yllättävän kaunis amppelissaan. Heräteostos ei harmita yhtään.

Näyttää siltä, että saan ensimmäisestä ja ainoasta itse siemenestä kasvattamastani amppelimansikasta ainakin yhden marjan suuruisen sadon. Ellei tuo ehdi homehtua ennen syöntiä.

Hajuhernepöheikkö kukkii jo oikein vakuuttavasti. Mutta tosiaan kovin korkealla.

Mitäs näitä selittelemään.

Hyvää yötä, kaunokaiset!

Pitäkää toisistanne kiinni, jos joku sattuu lähellä olemaan.

Kukkia vai perhosia?

Käyn joka aamu ensimmäisenä tutkimassa, millaisia uusia hajuherneen kukkia yön aikana on avautunut. Sävyjä on jo valkoisesta vaaleanpunaisen kautta tummaan lilaan. Kokonaan vaaleansinisiä kukkia ei ole vielä näkynyt, vaikka niitäkin on siemenpussin kuvassa.

En yhtään osaa sanoa, mitkä kukat ovat lyhyemmän Bijou-lajikkeen ja mitkä pidemmän Royalin, vai ovatko kaikki Royalia - tuskin. Pisimmät versot ovat yli 150-senttisiä ja kukkivat oksat heiluvat  80-130 sentissä. Bijoun korkeuden piti olla 40 senttiä ja Royalin 125 senttiä.

Harmillista sinänsä, että kukat ovat niin korkealla, melkein katonrajassa. Ne näkee parhaiten nousemalla tuolille. Mutta kun viljelylaatikko on oven edessä niin ei siinä voi pitää tuolia. Yleensä tyydyn vain kurottelemaan kaulaani, katselemaan ja nuuhkimaan.

Useimmat versot hakeutuivat alun perin kipuamaan suoraan pitkin parvekelaseja. Eräänä paahteisena iltapäivänä huomasin, että kasvien nuput ja versojen päät nuokkuivat elottomina kuumuudessa. Parvekelasit olivat märät kasvien luovuttamasta vesihöyrystä. Vedin versot pehmeällä langalla pois lasilta ja kohti katosta riippuvia amppelikoukkuja, laskin parvekeverhot eteen, kastelin kasvit ja suihkutin versot. Onneksi ne toipuivat.

Ensi kesäksi täytyy kehittää kunnollinen keino versojen tukemiseen niin, että ne saavat valoa, mutta eivät kiipeä lasia pitkin. Tämä pääsi nyt yllättämään, koska en ollut varautunut siihen, että versot ovat niin paljon luvattua korkeampia. Viljelylaatikon köynnöstuki loppui jo 80 senttiin.

Muita uutisia:
- Kirvat mellastavat edelleen miljoonakellossa ahkerasta suihkuttelusta huolimatta.
- Pikkuorvokit, bellikset ja lemmikit ränsistyivät niin pahoin, että saivat lähteä.
- Kuunlilja on lopettanut kukintansa.
- Yrtit kasvavat niin komeasti, että näinä päivinä on pantava satoa pakastimeen.
- Mansikassa on pieniä raakileita.

Sinivaula kukkii

Nyt on jokaikinen parvekkeeni kukkiva kasvi kukassa, kun sinivaula avasi viimeisenä nuppunsa.

Nuput ovat lähes yhtä vihjailevan näköisiä kuin viimekesäisen keijunmekon. Muutenkin kasvit ovat selvästi sukua. Sinivaula on kuitenkin hennompi, eivätkä kukat ole yhtä dramaattiset.

Sinivaula kasvaisi mieluummin ylöspäin köynnöksenä, mutta suostuu myös laskeutumaan amppelista alas. Niinpä se kasvaa minulla sekä ylös- että alaspäin, kuten keijunmekkokin, mutta ei yhtä rehevästi.

Neljäs satolaatikko

Aika kuluu käsittämättömän nopeasti. Voiko tämä olla jo neljäs satolaatikko, vai kolmas? No, joka tapauksessa se on tosi runsas. Ei mikään pelkkä amuse bouche, vaan oikeaa syötävää

Valikoima täytti satolaatikon kokonaan, eikä kaikki edes näkynyt päälle. Iloisin yllätys, sileä ja hieno valkosipuli, oli jossakin piilossa.

Mukana oli vihreä ja punainen salaatinkerä, valkokaali, kurttukaali, iso nippu sipulia, kaksi kesäkurpitsaa, valkosipuli, kyssäkaali ja yksi retiisi. Sen annan suosiolla parempiin suihin.

Salaatit ovat jo kasvaneet niin isoiksi, ettei niitä yhdellä aterialla tuhota. Paitsi tietysti jos on tuhottomasti syöjiä.

Osuuspuutarhan kautta voi tilata myös Livonsaaren leipomon herkullisia luomuleipiä.

Onnistuin! Hajuherne kukkii!

Taimikasvatus onnistui: ensimmäiset hajuherneen kukat ovat auenneet Parvekkeella länteen! Ne ovat vieläpä valkoisia, suosikkiväriäni. Ja tuoksuvat huumaavasti, kuten kuuluukin.

Nyt, kun tunnistan nuput, huomaan, että kukkia on tulossa ihan mukavasti lisää. Nuppuja ovat kaikki nuo alaspäin taipuvat versonpäät. Useita kukkanuppuja on kuitenkin myös kuivunut ja kuihtunut syystä, jota en tiedä. Kirvat ehkä? En ole kuitenkaan nähnyt kirvoja näiden kasvien kimpussa.

Hajuherneseinämäni on nyt noin 140-150 cm korkea. Osan kasveista piti olla matalaa lajiketta, mutta ei sitä kyllä taimista huomaa. Kaikki ovat kurottaneet kohti ikkunaa ja levittäytyneet tasaisesti sen pintaan riippumatta siitä, kumpaan viljelylaatikon riviin istutin taimen.

Tässä ensimmäiset avautuneet terälehdet.

Seuraavana aamuna näkyvissä oli jo hieman enemmän.

Tänään avoinna on kaksi kukkaa. Hajuherne näyttäisi kuuluvan lajeihin, jotka ovat parhaimmillaan in real life katseltuina ja nuuhkittuina. Kuvissa loistavat ihan toiset lajit. Lupaan silti lisää kuvia, kun vaaleanpunaiset, liilat, violetit, pinkit ja punaiset kukat avautuvat.

Pieni ja hento ote

Hankin kesäpikkusydämen viime vuoden keväällä hentoisena taimena, joka oli tuettu kahdella kepillä ja vihreällä villalangalla. Alba, se sen nimi oli, kukki 4-5 kukkavarrella ja lakastui aika nopeasti, muistaakseni jo heinäkuun alussa. Kukkien tuoksu oli hento, mutta suloinen. Kasvi oli silmäteräni.

Päätin kokeilla sen talvettamista, ja onnistuinkin. Tänä kesänä pikkusydän kasvatti leveän, pyöreän ruusukkeen, jolla se ankkuroitui tukevasti maahan. Lehtiä tuli runsaasti.

Tässä viljelylaatikon pääty noin kuukausi sitten. Tällä hetkellä pikkusydän paran kukat pilkottavat vain vaivoin ruusupavun lehtien takaa, ja hajuherneet muodostavat vihreän seinän sen ja auringon väliin. (Valkoiset kukat palavat valokuvassa poikkeuksetta puhki, jos käyttää automaattisäätöjä.)

 Kukkavanoja on ainakin tuplasti viimevuotiseen verrattuna.

Puutarhassa pikkusydän leviää helposti tiheiksi kasvustoiksi. Minunkin juurakkoni tuotti alunperin keväällä kaksi taimea, mutta toisen vei halla.

Oletteko samaa meltä, että valkoinen pikkusydän on herkempi ja kauniimpi kuin tämä punainen? Tiheänä kasvustona punainen on kuitenkin kaunis kukkapenkin reunuskasvi, kenties näyttävämpi kuin sama valkoisena.