Valkoinen daaliani ei ole lainkaan yhtä kuvauksellinen kuin pinkki-keltainen daalia. Oikeastaan se on vähän tylsä pallomaisine, tiukan hallittuine kukkineen.
Minä nyt vain satun tykkäämään valkoisista kukista. Sitä paitsi värikkäämmät kaunokaiset pääsevät paremmin esiin, kun taustalla on jotakin raikkaan valkoista. Vähän sama kuin seurassa, jossa tarvitaan sekä puhujia että kuuntelijoita.
Pinkistä daaliasta on jo veto lopussa, ja se on vetäytynyt tauolle tankkaamaan ennen seuraavaa esitystään. Nuppuja on useita. Valkoinen sen sijaan tuottaa kukkia tasaisena virtana.
Kaikella on aikansa ja paikkansa myös Parvekkeella länteen.
Miljoonakellolle tuli aika lähteä: en saanut kirvojen hyökkäystä suitsituksi, joten luovuin kasvista. Pakkasin jätesäkkiin koko amppelin, koska sen pohjan suojamuoviin oli tullut reikä, josta kasteluvesi valui liian nopeasti pois. Tämän takia kasvi kuivahti osittain ja jäi kirvojen armoille.
Kummastelinkin, kun melestäni en kastellut sitä kovin paljon, ja silti pohjasta valui vettä ikään kuin olisin kastellut liikaa. Asian hyvä puoli on, että parvekkeen ahtaus helpottui hieman. Ruusupavut ja hajuherneet ovat e-rit-täin reheviä ja vievät paljon tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti