Syysasetukset

Parveke on ollut syyskuosissaan jo jonkin aikaa. En ole aikeissa tehdä siellä enää juuri muuta kuin siirtää kuihtuneita kasveja unohduksen alhoon eli roskapussiin. Nämä moniväriset muratit eivät kuulu siihen joukkoon.

Oletan, että ne selviytyvät ensi talvesta paremmin kuin viime talvesta, ovathan ne vahvempia ja massaa on moninkertaisesti. On siinä varaa paleltuakin. Lehtien muodot vaihtelevat hauskasti; osa niistä on näinkin teräväpäisiä.

Yksivärinen amppelimurattini jätti seinää tällaiset jäljet, kun irrotin sen. Ei kälyni turhaan varoittanut.

Tässä kuvassa muratti on vielä entisellä paikallaan nurkassa.

Samaan aikaan otetussa kuvassa orvokit ovat vielä sangen hehkeitä. Valitettavasti ne ovat sittemmin ränsistyneet nopeasti. Ei vaikuta yhtää siltä, että ne kestäisivät pakkasiin asti.

Olen ottanut yrteistä talteen sen, mitä tältä kesältä haluan ja tarvitsen, ja nyt ne saavat kokeilla selviytymistä talvesta. Kaikki jäljelle jääneet yrtit ovat periaatteessa monivuotisia.

Tänään otetussa kuvassa iso muratti on uudella paikallaan ikkunan edessä, jossa se ei pääse kiipeilemään seinille. Krysanteemit ovat seuraavaksi lähdössä ja sen jälkeen varmaan orvokit, mutta yllättävän täyttä parvekkeellani on edelleen. Alimmalla kukkaportaalla pilkottaa vielä jotakin puuhasteltavaa.

Ei muratti pahalta näytä ikkunan edessäkään. Ennen pitkää laitan siihen myös keijukaisvalot (fairy lights). Sään kylmetessä parvekkeella ei enää juurikaan oleskella, joten käy yhä tärkeämmäksi, mitä näkyy sisään asti.

Kuunlilja voi paksusti nurkassaan. Tiedän, ettei se tule selviytymään talvesta ja keväästä, joten odotan vain sopivaa hetkeä sen siirtämiseen taloyhtiön kukkamaahan. Olisikohan se jo tänään?

Kesäpikkusydän Alba saa talvehtia syklaamien vieressä viljelylaatikossa. Kastelen viljelylaatikkoa ja muitakin kasveja vain niukasti enkä ole antanut lannoitetta enää pitkään aikaan. Näin monivuotiset kasvit aavistavat, että kasvukausi on päättymässä.

Ja sivuseinää hallitsevat hopealangat ja tädykkeet. Ainakin hopealangat selviytyvät talvesta ilman muuta, tädykkeistä en ole yhtä varma. Aika näyttää.

 Parvekkeen oven läpi muotopuutarha näyttää tältä.

Syklaamit näyttävät ylhäältä katsoen viipperiltä. Kai kaikki tietävät, mikä viipperä on?

Syklaamit elivät viime talvena tammikuulle asti. Nyt niiden paikka on vähintään yhtä suojainen, joten on ainoastaan pakkasista kiinni, miten käy. Viljelylaatikko on myös helppo peittää viltillä pakkasöiksi.

Vaikka parveke asettuu talviteloille, blogi ei ole ihan vielä tekemässä samoin. Minulla on vielä muutama mukava postaus suunniteltuna ja kauniita kuvia käyttämättä, joten stay tuned!

Muotopuutarha

Jokaisessa itseään kunnioittavassa puutarhassa on useita osia, tiedättehän: muotopuutarha tai pari, vesipuutarha, pergola, ruusutarha, kivikkopuutarha, rhodolaakso ja niin edelleen.

Miksei samaa muka voisi toteuttaa parvekkeella? Tässä näette tutun syklaamimeren takana pienoismuotopuutarhan, joka koostuu symmetrisesti Ikea-tangoille istutetuista hebeistä ja hopealangoista. Tai no, näette puutarhan alarivin.

Ihan oikein, samat kasvit, jotka aiemmin kuvasin krysanteemien kanssa. Huijausta, suurta silmänkääntöä koko juttu!

Tässä näkyy muotopuutarhani koko komeudessaan. Valitan, että aurinko oli jo mennyt mailleen, joten valaistus on vähemmän mairitteleva.

 Tässä hebe hieman paremmassa valossa.

Muotopuutarhaa tuskin koskaan kuvataan sanoilla "suloinen", "värikäs" tai "tuoksuva", tai edes "runsas". Siinäs näitte. Ihan aito muotopuutarha tämä on! Ja ihan ilman sekatöörejä.

Apua! Muratti kiipeää seinää

Parvekkeella näkee luonnon ihmeet läheltä ja silmän korkeudelta. Kuten esimerkiksi tämän muratin, joka alkoi yhtäkkiä kiivetä pitkin seinää. Nuo ruskeat jutut "oksan" takana ovat tarttumavälineitä.

Verso ehti kiivetä betoniseinää pitkin yllättävän pitkän matkan ennen kuin huomasin. Nyt pitäisi ottaa kantaa siihen, irrotanko kasvin vai annanko olla.

Näin siinä nähtävästi kävi: verso lähestyi seinää ja havaitsi tilaisuutensa koittaneen. Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää.

Jos annan kiipeilyn jatkua, se tarkoittaa, etten voi siirtää murattiamppelia ikinä minnekään enkä edes vaihtaa multaa tehokkaasti. Muratin voi olettaa peittävän parissa vuodessa koko parvekkeen etelänurkan seinät, niin muhkeaa sen kasvu on tähän asti ollut.

Tässä seuraavat versot lähestyvät jo seinää kenties kiipeäminen mielessä. Toisaalta talvi on tulossa. Kävisikö pakkanen kiinni yksinäisiin, kiipeileviin versoihin? Ainakin viime talvena pakkanen tappoi joka ainoan verson pään. Senhän takia kasvi keväällä yltyikin tekemään niin valtavasti sivuversoja.

Olin ajatellut siirtää supermuhkean murattiamppelin talveksi paremmin näkyville ja ripustaa siihen valot. Tuntuisi kuitenkin pahalta irrottaa tuo kiipeävä verso. En osaa päättää.

Näin kukkii kiinansipuli

Monilla sipuleilla on kauniit kukinnot, joiden takia niitä suositaan kukkapenkissäkin eikä pelkästään ruoanlaitossa. Kiinansipulin hankin kuitenkin puhtaasti kulinaarisin tarkoitusperin.

Ilahduin silti kovin, kun huomasin sen suunnittelevan kukkimista. Siitä on nyt jo useita viikkoja.

Päätin jättää sakset keittiöön toistaiseksi  ja katsoa, mitä tapahtuu. Reilu viikko sitten oltiin tässä vaiheessa.

Vieläkään eivät kaikki sirot, tähtimäiset kukat ole auki. Joka tapauksessa melkoinen sinnittelijä, että avaa terälehdet syyskuun loppupuolella.

Kiinansipuli on tällä hetkellä Ruukkuportaan ainoa kukkiva kasvi, kun siirsin krysanteemit toisaalle.

Tämän syksyn jytky

Vakuutan, että Livonsaaren Osuuspuutarhan tämän viikon satolaatikko oli ISO! Katsokaa nyt: valtava kaali, melkein yhtä iso, tiivis keräsalaatti. Mahtiporkkanoita, palsternakkoja, purjo, sipuleita, punaisia vahapapuja, kurkkuja, tomaatteja, lehtikaalia ja mustanpuhuva retikka. Olisi ollut varsisellerikin, mutta unohdin ottaa sen!

En ole enää edes yrittänyt käyttää koko laatikon antimia ennen seuraavan tuloa. Sehän olisi täysin mahdotonta. Tuosta kaalista pelkästään tulee kääryleitä koko pataljoonalle. Onneksi juurekset  säilyvät aika hyvin jääkaapissa. Olisi meillä viilennetty kellarikin, mutta niin kauan kuin jääkaappiin mahtuu, en viitsi viedä mitään sinne.

Jos jotakin jäin kaipaamaan niin valkosipulia. Onneksi tuli ostettua torilta taannoin koko letti kotimaista, luomulaatuista valkosipulia. Tämä taitaa muuten olla ainoa kuva, jossa myös palsternakat näkyvät edes vilaukselta.

Isoin porkkana painoi 510 grammaa. Sikäli kätevää, että kahdesta porkkanasta saa tehtyä koko porkkanalaatikkosatsin. Tuo vasemmalla retkottava retikka on laatikon uusi tuttavuus, retiisin sukulainen. Osuuspuutarhalaiset suosittelevat käyttämään sen salaattina purjon ja chilin kanssa. Suikaleiksi leikattua retikkaa liotetaan ensin vartin verran. Kastikkeeksi japanilaistyyppinen soijan, viinietikan, seesamiöljyn ja sokerin seos. Täytyypä kokeilla.

Krysanteemit ja uudet kumppanit

Hehkutan krysanteemeejani vielä kerran, ja tällä kertaa uusien kumppanien kanssa. Hopealanka on oikeastaan aika vaatimaton kasviksi, mutta se tuo mukavaa kontrastia muiden rinnalla.

Toinen syksyinen suosikkini ovat hebet eli ne pörheät, pallomaiset viherkasvit, joita näihin aikoihin aina ilmestyy kauppoihin ja toreille. Tuontitavaraa nuo näyttävät yleensä olevan.

Tässä kaikki kolme yhdessä: krysanteemit, hebe ja hopealangat.

Krysanteemini tuottavat edelleen hyvin kukkia. Pian ne ovat ihan pallonaan vaaleanpunaista.

Että näin. Mukavaa torstaipäivää!

Siemeniä omalta parvekkeelta!

Sinivaulan kasvutapa osoittautui ihan samanlaiseksi kuin keijunmekon. Molemmat kasvavat sekä ylös- että alaspäin. Nähtävästi ne kasvaisivat ainoastaan alaspäin vain siinä tapauksessa, että tie ylös olisi tukittu. Näin sillä tavoin rakennettuja istutuksia Helsingissä viikonloppuna.

 Torvimaiset kukat ovat herkimmillään takaapäin. Oikeassa yläreunassa näkyy siemenkota.

Kukinta oli erittäin runsasta, muttei kovinkaan kestävää, aivan kuten keijunmekollakin. Toisaalta jos olisin napsinut siemenkodat pois, kukinta olisi saattanut jatkua pidempään.

Siemenet putosivat kämmenelle, kun siemenkotia vähän ravisti. Hieman kovakouraisemmalla käsittelyllä sain helposti kasaan kelpo annoksen sinivaulan siemeniä. Ne ovat nyt kuivuneet jo pari viikkoa sisällä, joten ovat valmiita paperipussiin. Ensi keväänä meillä kasvatetaan ensimmäiset kukat omasta siemenestä!

Loppiaista odotellessa

Tämä muhkea sipuli keräsi voimia parvekelaatikossa, kunnes lopetin sen kastelun elokuussa. Viikonloppuun mennessä amaryllis oli siirtänyt ravintoaineet viimeisistäkin lehdistään talteen suloiseen sipuliinsa.

Rapsuttelin mullat pois, käytin puukkoa ja lopuksi huuhtelin vedessä. Sipulille ei ollut vielä ehtinyt muodostua juuri ollenkaan kuorta, joten se näytti aika turvattomalta. Mutta eipä hätää, se sai peitokseen pehmeää talouspaperia ja takikseen Helsingin Sanomia.

Sitten kaunokainen pääsi tutimaan jääkaapin vihanneslaatikkoon, jossa se saa odottaa, kunnes herättelen sen vähän ennen joulua. Siitä tulee minulle hieno kerrottu valkoinen loppiaisamaryllis, sanokaa minun sanoneen.

VAI HOMEHTUUKO SE JÄÄKAAPISSA? Pitäisikö se ensin kuivata huoneenlämmössä? Kertokaapa se!

Syklaamimeri

Hankin syklaamit alun perin parvekkeen sivuseinän Ikea-tangoille ripustamista varten. Olin kuitenkin tosi kiireinen (lue: väsynyt ja kipeä), enkä ehtinyt istuttaa niitä heti. Tyhjensin paperikassin väliaikaisesti Viljelylaatikon päälle. Sehän oli ollut melkein tyhjillään sen jälkeen, kun hajuherneistä aika jätti.

Ja näin siinä sitten kävi. Huomasin, että istutuslaatikosta kukat näkyvät paljon paremmin sisään kuin sivuseinän tangoilta. Piti vain käydä ostamassa yksi valkoinen syklaami lisää, että syklaamimeri oli (lähes) täydellinen. Vähän miettimistä tämä ratkaisu silti vaati, koska olin suunnitellut täyttäväni laatikon kukkasipuleilla kevättä varten, enkä ollut hankkinut sipuleita vielä.

Päätin sitten istuttaa sipulit toisaalle. Syklaamimeressä on mukana on kaksi valkoista, kaksi vaaleanpunaista, kaksi eri sävyistä pinkkiä ja yksi tummanpunainen minisyklaami. Istutuslaatikkon olisivat oikein hyvin mahtuneet myös isot syklaamit, mutta nämä ovat nyt näitä pieniä, kun tangoille ei olisi sopinut isompia.

Oikeastaan ehkä mahdollisesti tykkäänkin enemmän näistä miniatyyreistä. Ja joo, olisihan ne kukat voinut vähän huolellisemminkin istuttaa. Nyt välit ovat epätasaiset, kuten seuraavasta kuvasta hyvin erottaa.

Viljelylaatikon toisessa päädyssä on vanhastaan kaksi kirjavalehtistä murattia, jotka ovat kietoutuneet yhteen, ja toisessa päädyssä kesäpikkusydän. Tämä tiedoksi mahdolliselle uudelle lukijalle, joka ei varmaan kyllä saa tästä postauksesta sitä mitä etsii eli ideoita terassilleen.

Valkoiset syklaamit ovat yllättäen helpoimpia kuvattavia. Ei tarvitse kuin säätää automaattikameran valotusta vähän "himmeämmälle". Pinkkien syklaamien lehtiä ei ainakaan minun pikku kamerani kenno pysty mitenkään toistamaan luonnollisina. Niistä tulee pelkkää pinkkiä massaa.