Tervetuloa osuuspuutarhaan!

Livonsaaren osuuspuutarha ottaa jälleen uusia jäseniä. Jos kiinnostaa, käy lukemassa lisää ja täyttämässä ilmoittautumislomake osuuspuutarhan nettisiuilla: Livonsaaren osuuspuutarha.

Osuuspuutarha tarvitsee 70-100 jäsentä pystyäkseen toimimaan kannattavasti. Viime kesänä meitä oli noin sata, mutta osa on jäänyt pois, joten uusia jäseniä tarvitaan.

Osuuspuutarhan pellot sijaitsevat Naantaliin kuuluvalla Livonsaaren saarella, jonne on kaunis noin 45 minuutin ajomatka Turusta. Pellot on vuokrattu käsittääkseni Livonsaaren yhteisökylältä.

Osuuspuutarha toimii niin, että osuusmaksua ja vuosittaista satomaksua vastaan jäsen saa satokautena kerran viikossa satolaatikon, joka noudetaan jakopisteestä. Itse asun Turun keskustassa, ja minulla on aina ollut kävelymatka noutopaikkaan. Satolaatikon sisältö luonnollisesti vaihtelee sen mukaan, mitä satoa sillä viikolla on korjattu. Kokemukseni mukaan laatikon sisällön ehtii juuri ja juuri käyttää viikossa, ja jos ei ehdi, voi säilöä. Eikä se nyt ole niin kovin vaarallista, jos joku nuutunut mangoldinlehti menee roskikseenkin.

Pelloilla järjestetään keväisin istutustalkoita, alkukesällä kitkemistalkoita ja syksyllä sadonkorjuuotalkoot. Osan satomaksustaan voi myös maksaa työllä, joka tarkoittaa yleensä sadonkorjuuapua satokaudella. Talkoisiin ei ole pakko osallistua. Valtaosa jäsenistä ei osallistu.

Itse rakastan kitkemistä, ja sitä osuuspuutarhan pellolla riittää. Alla muutama kuva viime kesältä.

Kurpitsa kukkii.

Punajuuripenkki ennen kitkentää...

Ja kitkennän jälkeen.

Alkukesän satolaatikon antia: sipulia, salaattia, avomaankurkkuja, kesäkurpitsaa, kyssäkaalia, lehtikaalia, basilikaa.

Infraa: parvekelasit ja -verhot

Meille tuli kuin tulikin lasitettu parveke, vaikka ensin sitä vastustin. Ratkaisevaa oli oivallus, että vaikka joutuisin luopumaan muhkeista, koko parvekkeen mitalta talon seinää alas laskeutuvista lobeliaputouksistani, voisin vastaisuudessa istuttaa putoukset amppeleihin. Perustaisin riippuvat puutarhat!

Niinpä sitten tilasin isännöitsijän suosittelemat Nika-parvekelasit. Suokaa anteeksi, että ne kuvissa ovat jo hiukan pölyyntyneet. Ne asennettiin ennen joulua ja pesin ne silloin, mutta sen jälkeen on jo moni auto pöllyttänyt hiekkaa Koulukadulla.

Lasien asentaja teki erittäin huolellista työtä. Lasien väleihin on jätetty noin millin raot huurtumisen estämiseksi, eivätkä lasit tosiaan ole huurtuneet. Parveke on tietenkin pysynyt koko talven tosi siistinä, eikä kevättä ole tarvinnut aloittaa lakaisemalla talven aikana kertyneitä risuja ja roskia  märältä lattialta.

Vähintään yhtä olennainen uutuus ovat verhot, jotka tilasin saman asentajan kautta. En ollut ajatellut tarvitsevani verhoja ollenkaan, mutta törmäsin niihin, kun tutkin netissä, mitä "asusteita" Nika-laseihin olisi tarjolla. Päättelin, että ne ratkaisisivat monta parvekkeen pulmaa.

- Viileämpi parveke. Lasitettu parveke tulee helposti kasveille liian kuumaksi kesällä. Näissä Visor Queen -laskosverhoissa on "pihan puolella" pinnoite, joka heijastaa auringon säteilyä takaisin. Jää nähtäväksi, miten paljon tämä vaikuttaa.

- Vähemmän katupölyä. Ellei minulla olisi verhoja, parvekkeen viilennys pitäisi hoitaa avaamalla laseja kesäkuumalla. Tämä taas päästäisi katupölyn sisään. Nyt voin ehkä pitää laseja ainakin pääosin kiinni myös kesällä.

- Ei sadetta sisään. Sateella parvekkeelle tietysti sataa sisään, jos joudun jättämään lasit auki esimerkiksi viikonloppumatkan ajaksi. Jos lasit voi pitää kiinni, tältäkin vältytään.

- Ei häikäisyä. Parvekkeella istuskelu ei ole mukavaa, jos aurinko paistaa suoraan silmiin. Verhoja voi siirtää tarpeen mukaan häikäisysuojaksi.

- Vähemmän melua. Jälleen seurausta siitä, että parvekelaseja voi verhojen ansiosta pitää enemmän kiinni. 

Kuvista ei näy kunnolla, että verhoja voi säätää sekä ylä- että alareunasta portaattomasti. Niillä saa aikaan tosiaan aivan täsmäsuojauksen. Ne eivät ole pimentävät, vaan niiden läpi näkee jonkin verran. Saavatko kasvit riittävästi valoa, jos verhot ovat alhaalla/kiinni, en osaa sanoa. Tätä pitää kokeilla kesän aikana.

Suurin yllätys oli kuitenkin, miten tyylikkäiltä verhot näyttävät asunnon sisältä katsottuna. Ne tekivät surkeasta pikku parvekkeestani kerralla luksusta!

Innoitusta Espanjasta

Hohtavan valkoiset seinät veivät ajatukset oitis eteläiseen Eurooppaan: Kreikan saarille, Espanjaan, Teneriffallekin. Siellä näkee usein kauniita ruukkupuutarhoja, jotka on koottu yksinkertaisista tarpeista. Pelargoneja, mehikasveja, yrttejä, pieniä pensaita, joskus sisätiloissa bougainvilleaakin, ja ihan tavallisia punasaviruukkuja. Ehkäpä voisin koota parvekkeelleni jotakin sellaista?

Nämä kuvat ovat Espanjan Aurinkorannikolta Benalmádena Pueblosta. Valkoiset seinät, ruskeat kiveykset, mustaa takorautaa, vihreää ja hiukan sinistä. Eikö se olisi toimiva resepti?

Back to basics

Tässä näkyy parvekkeen uusi, pinnoitettu lattiapinta sekä Ikeasta hankkimani matto.

Palkki pitää päätyseinää paikallaan.

Palkki maalataan myöhemmin valkoiseksi.

Narsissit heijastuvat parvekkeen etuseinään.

Seinät maalattiin hohtavan valkoisiksi.

Rapattu ja peltipinta kohtaavat nurkassa.

Lattian hilseilevä keskiharmaa maalipinta vaihtui remontissa kauniiseen, hiutalekuvioituun vaaleanharmaaseen. Sivuseinnät, etuseinä ja katto saivat hehkuvan valkoisen värin. Ikkunaseinä oli jo aiemmassa remontissa päällystetty valkoisella pellillä. Pinnat näyttävät nyt oikein raikkailta.

Yksi remontin syistä oli se, että rakennusvaiheessa oli unohdettu jättää liikuntasauma talon päädyn ja parvekkeen väliin.Vesi ja jää olivat tunkeutuneet rakenteisiin ja aiheuttaneet niihin hiushalkeamia. Jos ymmärsin oikein, pääty oli tavallaan hiljalleen irtoamassa muusta talosta. Tämän takia päädyn parvekkeisiin pultattiin järeät teräspalkit, joiden tarkoitus kai on pitää pääty paikoillaan.

Parvekkeen matoksi kaavailin ensin ruudullista räsymattoa, jonka olin kauan sitten kantanut vinttiin odottamaan seuraavaa lasitettua parveketta. Se oli kuitenkin erittäin likainen. Havaitsin Ikeassa, että saisin uudet matot halvemmalla kuin vanhan pesetys olisi maksanut. Kertakäyttökulttuurin edistäminen hiukan hirvitti, mutta hinku saada parveke mahdollisimman nopeasti kuntoon oli niin iso, että ostin kuin ostinkin kaksi pitkänukkaista tekokuitumattoa. Toinen niistä on jo paikoillaan ja tuntuu ihanalta jalan alla.

Parvekkeeni kautta aikojen

Parvekkeeni ovat aina olleet moderneihin kerrostalojen kesähuoneisiin verrattuna pieniä tai ainakin kapeita. Jos parveke on ollut lasittamaton, minulla on ollut tapana virittää ihan tavalliset altakastelevat kukkalaatikot koko parvekkeen leveydeltä. Lisäksi olen istuttanut taimia pariin irralliseen ruukkuun tai sammioon.

Olen kokeillut monenlaisia kukkia, mutten ihan kaikkia. Olen nimittäin hieman nirso enkä mielelläni toista epäonnistumisia. Muutamia vuosien varrella kertyneitä huomioita:

- Köynnöskrassi. Ihana kesäkukka, jonka kasvua siemenestä yli metrin mittaiseksi on mukava seurata. Loppukesällä se kuitenkin kuivuu ja kuihtuu aika nopeasti, ja siinä on valtavasti roskikseen vietävää.

- Neilikka. Näitä kasvatin eteläparvekkeella monena kesänä. Kestävä ja kaunis, mutta kasvutavaltaan hiukan jäykkä eikä juuri rönsyile.

- Amppelimansikka. Monivuotinen suosikkini, kunnes sattui sateinen kesä. Mahtavat mansikkatertut homehtuivat ennen kuin ehtivät kypsyä.

- Samettiruusu. Keltaiset ja oranssit samettiruusut sopivat väreiltään taannoisen kotini parvekkeelle kuin nenä päähän. Ensimmäisen kukinnan lakastuttua epäsiisti. Haju hieman epämiellyttävä.

- Pelargoni. Tykkään erityisesti kerrotuista ruusupelargoneista ja toisaalta tuoksupelargoneista. En kuitenkaan taida osata oikein hoitaa niitä.  En ole saanut niitä menestymään.

- Petunia. Nämä jätän toisten parvekkeille, koska inhoan niiden hajua.

- Orvokki. Kestäviä ja supersöpöjä, jos yhtään pitää sinisestä. Mutta ihan kauhea kirva- ja muu pöpömagneetti.

- Lobelia.Viime vuosien suosikkini numero yksi. Lobeliaa käytetään yleensä vain reunuskasvina istutuksissa, mutta yksinään, tiheään istutettuna se muodostaa mahtavia putouksia. Sen kukinta kestää aivan yöpakkasiin asti, joskin olen yleensä loppukesällä ja alkusyksystä vaihtanut istutuksiin rähjäisempien lobelioiden paikalle syklaameja tai pieniä, vihreitä pensaita.

Millaisia kokemuksia teillä, arvoisat lukijat, on eri kesäkukista? Mitkä ovat suosikkejanne ja miksi?

Kesä pressun takana

Talo huputettiin kahdessa osassa: aluksi meidän pääty, sitten pohjoispuoli. Ensin rakennettiin tellingit ja sitten vedettiin kaksi kerrosta muovia parvekkeemme ja ulkoilman väliin. Myös julkisivun puolella olleet makuuhuoneiden ikkunat vuorattiin muovilla. Parvekkeen oveen ilmaantui lappunen, jonka mukaan parvekkeelle ei saa mennä eikä julkisivun puoleisia ikkunoita avata.

Tältä se näytti viidennestä kerroksesta.

Nousussa: tellingit.

Tässä on paikoillaan vasta uloin muovikerros. Tästä näkee myös, miltä parvekkeen pinnat näyttivät ennen remonttia: likaisilta, hilseileviltä, suttuisilta, ikäviltä. Kuvassa on läsnä myös remontin perimmäisin syy, vaikkei se varmaan erotukaan: seinässä on hienoinen repeämä.

Pelkäsin, että paistuisimme elävältä muovien taakse, mutta onneksi kesä olikin aika viileä. Remontista ei ollut juuri muuta haittaa kuin se, ettei parvekkeelle voinut laittaa kukkia.

Ensin parveke puhdistettiin perusteellisesti painepesurilla. Sitten seinät kitattiin ja maalattiin kai pariin kertaan. Lattiaan laitettiin pinnoite, joka haisi ikävästi muutaman päivän ajan. Julkisivun punatiiliosuudet impregnoitiin eli käsiteltiin jollakin niiden kestävyyttä kohentavalla aineella. Sekin tuoksahti.

Harmittavainen lappunen.

Olin alun perin remonttia vastaan. Tai no, en remonttia, vaan suunniteltua remonttia.

Olisin suostunut riemumielin esimerkiksi remonttiin, jossa parvekkeen pinta-ala olisi kaksinkertaistunut kadun suuntaan. Se olisi luonnollisesti vaatinut uuden rakennusluvan, ja talon sinänsä kaunis, nauhamainen julkisivu olisi tuhoutunut. Parvekkeen käyttöarvo olisi kuitenkin kasvanut kohisten.
Parveke on nimittäin niin kapea, ettei sinne mahdu esimerkiksi neljän hengen pöytä tuoleineen. Sitä ei ole tähän asti voinut ylipäätään käyttää muuhun kuin kukkien kasvattamiseen, koska viereinen katu on vilkasliikenteinen. Paikka on sekä meluisa että erittäin pölyinen. Ei siellä ole tehnyt mieli istua.

Vastustin parvekkeiden lasitusta remontin yhteydessä, koska tiesin, ettei entisenkaltainen kukkien kasvatus enää onnistuisi. Parvekkeessa ei enää olisi kaidetta, johon voisi ripustaa perinteiset kukkalaatikot.

Naapuri väitti lisäksi, ettei lasitetulla parvekkeella ylipäätään voi kasvattaa mitään, koska lämpötila nousee siellä kesällä aivan liian korkeaksi. Toinen naapuri totesi, että kyllä heillä vaan pidetään kukkia, mutta myönsi sitten, että kasvit viedään aina heinäkuuksi mökille.

Lasituksen vastustukseen oli vielä yksi syy: remontti maksettiin per neliö. Minulla on omistuksessani yksi harvoista talon isoista huoneistoista, eli joutuisin joka tapauksessa maksamaan kaksin-kolminkertaisesti sen, mitä naapurit. Mitä enemmän remonttiin sisällytettäisiin, sitä enemmän joutuisin osallistumaan toisten remonttikuluihin.

Onneksi taloyhtiö lopulta esitti lasituksen jättämistä pois yhtiön remontista ja vain suositteli lämpimästi, että jokainen, jolla ei vielä ole lasitusta, hankkisi sellaisen remontin yhteydessä omalla kustannuksellaan. Lasitus pitäisi veden pois parvekkeelta, jolloin rakenteet pysyisivät paremmin hyvinä pitkään.

Parvekkeen uusi elämä

Tältä parvekkeellani näytti toissakesänä. Kasvatin lobelioita koko parvekkeen mitalta, enkä sitten juuri muuta. Viime kesänä taloyhtiö toteutti "kevyen" parvekeremontin ja laitatin lisäksi lasituksen. Tämä blogi kertoo, mitä sitten tapahtuu. Tervetuloa!