Parvekkeeni kautta aikojen

Parvekkeeni ovat aina olleet moderneihin kerrostalojen kesähuoneisiin verrattuna pieniä tai ainakin kapeita. Jos parveke on ollut lasittamaton, minulla on ollut tapana virittää ihan tavalliset altakastelevat kukkalaatikot koko parvekkeen leveydeltä. Lisäksi olen istuttanut taimia pariin irralliseen ruukkuun tai sammioon.

Olen kokeillut monenlaisia kukkia, mutten ihan kaikkia. Olen nimittäin hieman nirso enkä mielelläni toista epäonnistumisia. Muutamia vuosien varrella kertyneitä huomioita:

- Köynnöskrassi. Ihana kesäkukka, jonka kasvua siemenestä yli metrin mittaiseksi on mukava seurata. Loppukesällä se kuitenkin kuivuu ja kuihtuu aika nopeasti, ja siinä on valtavasti roskikseen vietävää.

- Neilikka. Näitä kasvatin eteläparvekkeella monena kesänä. Kestävä ja kaunis, mutta kasvutavaltaan hiukan jäykkä eikä juuri rönsyile.

- Amppelimansikka. Monivuotinen suosikkini, kunnes sattui sateinen kesä. Mahtavat mansikkatertut homehtuivat ennen kuin ehtivät kypsyä.

- Samettiruusu. Keltaiset ja oranssit samettiruusut sopivat väreiltään taannoisen kotini parvekkeelle kuin nenä päähän. Ensimmäisen kukinnan lakastuttua epäsiisti. Haju hieman epämiellyttävä.

- Pelargoni. Tykkään erityisesti kerrotuista ruusupelargoneista ja toisaalta tuoksupelargoneista. En kuitenkaan taida osata oikein hoitaa niitä.  En ole saanut niitä menestymään.

- Petunia. Nämä jätän toisten parvekkeille, koska inhoan niiden hajua.

- Orvokki. Kestäviä ja supersöpöjä, jos yhtään pitää sinisestä. Mutta ihan kauhea kirva- ja muu pöpömagneetti.

- Lobelia.Viime vuosien suosikkini numero yksi. Lobeliaa käytetään yleensä vain reunuskasvina istutuksissa, mutta yksinään, tiheään istutettuna se muodostaa mahtavia putouksia. Sen kukinta kestää aivan yöpakkasiin asti, joskin olen yleensä loppukesällä ja alkusyksystä vaihtanut istutuksiin rähjäisempien lobelioiden paikalle syklaameja tai pieniä, vihreitä pensaita.

Millaisia kokemuksia teillä, arvoisat lukijat, on eri kesäkukista? Mitkä ovat suosikkejanne ja miksi?