Tulppaaneja kevääksi!

Iloitsin viime keväänä valtavasti sinisistä ja valkoisista helmililjoista, jotka nousivat viljelylaatikkoon edellisen kevään kukkasipuleista. Jouduin kuitenkin kaivamaan sipulit ylös kesäkukkien tieltä melkein heti kukkimisen jälkeen eli jo ennen kuin ne olivat ehtineet kerätä uutta energiaa. Siksi jouduin nyt tyytymään ostosipuleihin.

Villiinnyin aivan, kun näin puutarhamyymälän valikoiman. En tiennytkään, että tulppaaneissakin on paljon matalakasvuisia lajikkeita, jotka sopivat hyvin ruukkukasvatukseen.  Näillä "villitulppaaneilla" on usein melko avonainen kukinto ja erivärinen keskusta.

Hamstrasin lopulta niin monta pussillista sipuleja, että ruukkuni näyttivät loppuvan kesken heti alkuunsa. Siksi päätin istuttaa isoimpaan paljuun useita erilaisia: valkoista tulipa polychromaa sekä Pulchella Persian Pearlia ja Little Beautyä, jotka ovat molemmat pinkkejä, ensimmäisessä tummansininen ja toisessa limetinvärinen sisus. Kaikista pitäisi tulla 10 cm korkeita ja ne istutetaan 10 cm:n syvyyteen. Kukkia on odotettavissa huhtikuussa.

Isoimpaan saviruukkuuni kätkin tähtilumikelloa, galanthus elwesii. Pakkauksen mukaan se kukkii jo helmi-maaliskuussa, mutta minkä maan olosuhteista on kysymys, en osaa sanoa. Helmikuussa parvekkeellani voi olla vielä reippaastikin pakkasta. Kukat kasvavat 15 cm korkeiksi, ja sipulit istutetaan 5 sentin syvyyteen.

Sitten oli jäljellä enää punasaviruukkuja. Oikeanpuoleiseen meni botanical-tulppaania Batalinii Bright Gem. Se kasvaa 15-senttiseksi ja kukkii vasta huhti-toukokuussa. Kukka on väriltään kirkkaan oranssi. Onpa hauska nähdä, mitä sieltä tulee! Sipulit näyttivät vähän kärsineiltä.

Tässä kuvassa on oikealla  isokevättähteä, chionodoxa luciliae Alba. Se oli täysi heräteostos. Kasvin korkeus on 10-15 cm ja istutussyvyys 5 cm. Valkoiset kukat maalis-huhtikuussa. Sipuleita oli niin paljon, että työnsin niitä myös vljelylaatikkoon muratin ja kesäpikkusydämen vierille.

Viimeiseen ruukkuun heitin loput kaksivärisen tulppaanin sipulit. Ja sitten vain multaa päälle ja kastelu. Mutta mutta... Eivätkös nämä ruukut palellu sisältöineen läpikotaisin pakkasilla? Etenkin jos multa on märkää. Ja ruukut saattavat haljetakin.

Hätä keinot keksii. Pidin ruukut ensin kolmisen viikkoa parvekkeella siinä toivossa, että sipuleihin kasvaisi juurenalut. Sitten raahasin ne Ikea-kasseissa taloyhtiön kylmäkellariin. Siellä ne saavat talvehtia tasaisen viileässä ja pimeässä. Pitää vain muistaa käydä tarkistamassa kosteus muutaman kerran - ja tuoda lumikelloruukku takaisin parvekkeelle riittävän varhain.

Tulppaanipalju ei voi haljeta ja se on lisäksi aika reilun kokoinen. Sen jätän parvekkeelle ja suojaan talven tultua peittokerroksella. En minä viime talvenakaan suojannut viljelylaatikkoa millään tavalla, ja silti helmililjat pärjäsivät aivan hyvin. Olisipa mahtavaa, jos näistä kaikista tosiaan tulisi jotakin! Riittäisi kukkia koko kevääksi.