torstai 23. lokakuuta 2014

Syklaamit II


Tässä kaikkien aikojen terävin kuvani syklaamin kukasta.




Koska kerran kukkia on niin vaikea saada onnistuman, kuvataan sitten lehtiä!



No, nythän tuli sentään yhden kukan varsikin terävänä mukaan!


 Nähkääs nyt. Miksei kukasta voi saada yhtä terävää kuvaa? Ai siksikö, kun se muistuttaa enemmän vappuviipperää kuin sileää tasoa?

Jos nyt silti kuitenkin vielä kerran yrittäisi. Kun ei parvekkeella enää juuri muitakaan kuvauskohteita ole.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Talvea kohti


Näinkin rehevältä parvekkeeni päädyssä näytti vielä eilen aamulla, mutta eipä näytä enää. Siirsin vasemman reunan muhkean muratin sisään kukkapylvään päälle. Se näyttää olohuoneessa paljon isommalta kuin parvekkeella. Sisään pääsivät myös minisitrus sekä korituoli. Parvekkeella on jo niin kylmä, ettei siellä tule istuskelluksi.



Karsin bataattien varret ja lehdet roskapussiin ja kaivoin kasvin juuret istutuslaatikosta. Yllättävän pienet juuret, kun ottaa huomioon kasvin koon. Miljoonakello saa jäädä kukkimaan, kunnes pakkanen sen vie.


Auringonvaloa on niin vähän, etteivät aurinkoenergialla toimivat keilat jaksa enää valaista kuin hetken. Keräsin ne pois varastoon vietäviksi. Puhdistin myös ruukkuportaan. Katsokaa, kuinka siisti se on koko kesän käytön jälkeen! Metallitarjottimet eivät ole vielä yhtään kolhiintuneet.


Ruukkuportaalla ovat nyt tämä kuunlilja, sinikukkainen tädyke ja yksi hopealanka. Saapa nähdä, miten pitkään sinnittelevät hengissä. Järjestin myös viljelylaatikon alatason, pesin tyhjät ruukut ja vein ne varastoon.


Parvekkeen vasenta nurkkaa hallitsee syysamppeli, jossa ovat tämä kukkiva koristepaprika, kaksi hopeaputousta ja yksi muratti. Kaikkien pitäisi kestää hiukan pakkastakin. Aika näyttää.



Ja mitäs tässä sitten on? (Anteeksi epäterävä kuva.) Joo, jokin pätkä suikeroalpin juuriversoa näyttää jääneen multaan, kun kaivoin kasvit maasta. Ja siitä on sitten pungertanut esiin pieni verso. Ja toinenkin. Kuva-alan ulkopuolella vielä kolmas.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Lasitettu parveke: ensimmäisen kesän opetukset





1. Lasitettu parveke on täysin eri asia kuin lasittamaton.

Tämänhän olisi pitänyt olla itsestään selvää, mutta ei se ihan ollut. Istutin kasveja, jotka olivat menestyneet lasittamattomalla parvekkeella, ja kuvittelin, että ne menestyisivät suunnilleen samalla hoidolla kuin ennenkin. Eihän se niin käynyt. Lobeliat rokottivat tästä heti kärkeen. Eivät lähteneet kunnolliseen kasvuun, vaan kuihtuivat.




2. Lasitetulle parvekkeelle pitää varata oleskelutilaa.

Täytin parvekkeen kasveilla äärestä laitaan, koska ajattelin, ettei siellä kuitenkaan oleskella. Yllättäen viherhuoneesta tulikin niin mukava keidas, että siellä olisi ollut mukava istuskella, jos vain olisi mahtunut sekaan. Lasit ja laskoskaihtimet poistivat aiemmat oleskelun esteet, jotka aiheutuivat melusta ja häikäisystä.



3. Kaikki kasvit eivät viihdy amppelissa.

Kuvittelin istuttavani muhkeat riippuvat puutarhat. Tosiasiassa läheskään kaikki kasvit eivät viihdy amppelissa, koska niiden juuret kärsivät paahteesta. Amppelin multa lämpenee helposti, etenkin, jos astia on musta, kuten minulla. On viisainta tyytyä kasveihin, jotka on kehitetty amppelikasveiksi tai joiden tiedetään tulevan toimeen myös amppeliolosuhteissa.



4. Lasitettu parveke ei välttämättä ole pätsi.

Kuulin naapureilta, että parvekkeemme lämpötila nousisi helteellä noin 60 asteen tienolle. Tosiasiassa se ei noussut kertaakaan edes 40 asteeseen, vaikka kesä oli helteinen ja pidin kuudesta lasipaneelista vain yhtä avoinna. Normaali lämpötila kesäpäivänä oli 30-36 astetta. Aurinko paistoi suoraan parvekkeelleni vain muutaman tunnin ajan päivässä, jolloin pidin usein verhoja täysin kiinni. Osa kasveista viihtyi erinomaisesti, mutta vaikuttaa siltä, että esimerkiksi keijunmekko olisi pitänyt enemmän viileämmästä ja ehkä varjoisammastakin paikasta.



5. Lasitus tarkoittaa, että vilkasliikenteiselläkin paikalla voi viljellä yrttejä. Mahdollisesti.

Parvekkeeni on vilkasliikenteisellä paikalla, ja ennen parvekelasitusta kasvien lehdille kertyi nin selvä kerros pikeä ja pölyä, ettei olisi tullut mieleenkään panna suuhun mitään siellä kasvatettua. Nyt  esimerkiksi kuunliljan lehdet säilyivät siisteinä. Siitä päättelin, että parvekkeella kasvatetut yrtit olisivat käyttökelpoisia. En ehkä olisi oma-aloitteisesti hankkinut yrttien taimia, mutta kun osuuspuutarhasta niitä tuli, laitoin ne jatkokasvamaan parvekkeelle ja käytin hyväkseni. Jos se lyhentää elämääni kuukaudella, lyhentäköön.



6. Parvekkeesta tulee rehevä jo melko vähälläkin.

Koska parveke on rajattu tila, ei tarvita valtavaa määrää kasveja, jotta siitä tulee rehevä. Taimia ostaessa kannattaa muistaa, että ne kasvavat. Lasitetulla parvekkeella kasvu on selvästi rehevämpää kuin lasittamattomalla. En tehnyt mitään ihmeellistä kasvien eteen: kastelin lannoitevedellä ja vähän nypin, siinä kaikki. Jokainen, joka kävi parvekkeellani, oli ihastuksissaan. Ikään kuin kuka tahansa ei olisi pystynyt samaan.



7. Kasvit rauhoittavat ja hoitavat mielenterveyttä.

Käytin puutarhamyymälässä kaikkiaan kai noin 250 euroa kevään ja kesän mittaan. Lisäksi investoin kohotettuun viljelylaatikkoon ja kukkaportaaseen sekä sivuseinän tankoihin ja ruukkuihin. Ostin myös kaksi mattoa ja pöydän. Rahaa kului, mutta mielestäni sain sille vastinetta. Kävin parvekkeella  vähintään kaksi kertaa päivässä: ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla. Lyhytkin piipahdus hoiti sielua. Sanotaan, että jo 15 minuuttia metsässä alentaa stressiä. Saattaa olla, että parvekkeella oleskelu toimii samoin. Niin sen oli tarkoituskin: taisin tietää jo keväällä, että olisin tänä kesänä kipeästi keitaan tarpeessa.





tiistai 7. lokakuuta 2014

Oodi lehdille

 


On kai tullut jo selväksi, että tykkään lehdistä ainakin yhtä paljon kuin kukista. Tässä hopeaputousta ja murattia.






Tämän tädykkeenkin ostin vain lehtien takia, kuten ehkä muistatte. Lupasin silloin näyttää kukat, kun ne tulevat esiin. Tässä ne nyt ovat.


Hopeaputoukset hankin kokeilun vuoksi, kun halusin jotakin riippuvaa, joka kestäisi ehkä vähän myös kylmää. En voi sanoa erityisesti pitäväni niistä, mutta ovathan ne ihan ok. Nukkaiset, pyöremuotoiset lehdet ovat hyvä kontrasti sileille, liuskaisille murateille.


Kuunlilja kasvaa nyt sekä ikkunan sisä- että ulkopuolella. Lehtien takia, tietenkin.


Viileän piikikäs hopealanka ja pyöreät minimandariinit näyttävät yhdessä tältä.


Ja vielä loppuun yksi tädyke.


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Pari bataatinkukkaa



Koristebataatti ei selvästikään pidä sään viilenemisestä. Se on alkanut näyttää kärsivältä ja pudottaa lehtiään, joten uskoisin sen olevan poistolistalla seuraavana. Tässä kuitenkin vielä pari kukkakuvaa.







torstai 2. lokakuuta 2014

No nyt on selleriä!


Viime viikolla marisin täällä sellerin puutteesta, tällä viikolla satolaatikosta löytyi yhtäkkiä neljä (4) mukulaselleriä! Olen sanaton.

Paitsi että enpäs olekaan. Satolaatikon sisältö oli: valtaisa, käärylekokoinen kaali, kaksi erittäin isoa porkkanaa, palsternakka, purjo, kaksi isoa punajuurta, ainakin 20 pientä sipulia, muutama sellerinvarsi, iso pussillinen lehtikaalia, kaksi maissintähkää ja mielenkiintoisen muotoinen ja värinen kurpitsa. Satolaatikon paino oli noin 6,5 kiloa.

Tämän pitäisi olla toiseksi viimeinen satolaatikko. Valitettavasti seuraava sattaa olla ihan oikeasti viimeinen.

Osuuspuutarhan jatko on nimittäin vaakalaudalla. Ongelmana on se, että aikaisin keväällä, kun suunnitelmat pitää lyödä lukkoon, sopia puutarhurin kanssa työsuhteesta ja ostaa siemenet, ei vielä tiedetä, miten paljon jäseniä lopulta saadaan. Tänä vuonna ei kertynyt niin monta maksajaa kuin toivottiin, joten talous meni kuralle. Tai ainakin oli maksuvaikeuksia.

Siksi osuuspuutarha pyrkii sitouttamaan mahdollisimman monet satolaatikon tilaajiksi jo nyt syksyn ja talven aikana.

Suosittelen osuuspuutarhaa lämpimästi ja olen jo itse käynyt ilmoittautumassa. Ehdotan, että sinä teet samoin, jos asut Turun seudulla ja herkulliset luomuvihannekset kiinnostavat. Jäsenyys ei edellytä mitään muuta kuin maksamista ja mahtavan satolaatikon noutoa kerran viikossa noutopisteestä. Talkootyö on vapaaehtoista, mutta sillä voi halutessaan korvata osan satomaksusta. Itse kävin pari kertaa kitkemässä ihan vain huvikseni. Ajomatka saaristoon on kaunis ja pellolla rauhallista.

Lisätietoa ja ilmoittautumislomake täällä:

http://osuuspuutarha.net/

Jaha, sen verran vielä täydennystä jälkeenpäin, että tuo kurpitsa on myskikurpitsa Futsu Black - onhan se tosiaan aika tumma väriltään.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Let there be light!


Aurinkopaneelilla toimivat Solvinden-valot jo tunnettekin, ne ovat nuo keilan muotoiset. Valoa on kuitenkin jo niin vähän, ettei aurinko jaksa pitää niitä päällä enää kovin pitkään.


Siksi ripustin niiden seuraksi samaan Ikean kesävalikoimaan kuuluneet, värikkäitä kukkia ja lehtiä imitoivat sähkövalot.


Eiväthän ne oikeastaan sovi pätkääkään yhteen, mutta who cares. The more the merrier.


Valosarja on niin pitkä, että se riittää hyvin koko parvekkeen mitalle. Johto tulee sisältä kynnyksen reunaan kaiverrettua uraa pitkin. Yritin saada parvekkeelle remontissa pistorasian, mutta vaikka se olisi isännöitsijälle sopinut, sähköasentaja kieltäytyi. Riittävän lähellä ei kuulemma ole maadoitettua pistorasiaa.


Pärjään kyllä näinkin. Seuraavaksi onkin sitten jo - hajotkaa! - oikeiden jouluvalojen vuoro!