Kesä pressun takana

Talo huputettiin kahdessa osassa: aluksi meidän pääty, sitten pohjoispuoli. Ensin rakennettiin tellingit ja sitten vedettiin kaksi kerrosta muovia parvekkeemme ja ulkoilman väliin. Myös julkisivun puolella olleet makuuhuoneiden ikkunat vuorattiin muovilla. Parvekkeen oveen ilmaantui lappunen, jonka mukaan parvekkeelle ei saa mennä eikä julkisivun puoleisia ikkunoita avata.

Tältä se näytti viidennestä kerroksesta.

Nousussa: tellingit.

Tässä on paikoillaan vasta uloin muovikerros. Tästä näkee myös, miltä parvekkeen pinnat näyttivät ennen remonttia: likaisilta, hilseileviltä, suttuisilta, ikäviltä. Kuvassa on läsnä myös remontin perimmäisin syy, vaikkei se varmaan erotukaan: seinässä on hienoinen repeämä.

Pelkäsin, että paistuisimme elävältä muovien taakse, mutta onneksi kesä olikin aika viileä. Remontista ei ollut juuri muuta haittaa kuin se, ettei parvekkeelle voinut laittaa kukkia.

Ensin parveke puhdistettiin perusteellisesti painepesurilla. Sitten seinät kitattiin ja maalattiin kai pariin kertaan. Lattiaan laitettiin pinnoite, joka haisi ikävästi muutaman päivän ajan. Julkisivun punatiiliosuudet impregnoitiin eli käsiteltiin jollakin niiden kestävyyttä kohentavalla aineella. Sekin tuoksahti.

Harmittavainen lappunen.

Olin alun perin remonttia vastaan. Tai no, en remonttia, vaan suunniteltua remonttia.

Olisin suostunut riemumielin esimerkiksi remonttiin, jossa parvekkeen pinta-ala olisi kaksinkertaistunut kadun suuntaan. Se olisi luonnollisesti vaatinut uuden rakennusluvan, ja talon sinänsä kaunis, nauhamainen julkisivu olisi tuhoutunut. Parvekkeen käyttöarvo olisi kuitenkin kasvanut kohisten.
Parveke on nimittäin niin kapea, ettei sinne mahdu esimerkiksi neljän hengen pöytä tuoleineen. Sitä ei ole tähän asti voinut ylipäätään käyttää muuhun kuin kukkien kasvattamiseen, koska viereinen katu on vilkasliikenteinen. Paikka on sekä meluisa että erittäin pölyinen. Ei siellä ole tehnyt mieli istua.

Vastustin parvekkeiden lasitusta remontin yhteydessä, koska tiesin, ettei entisenkaltainen kukkien kasvatus enää onnistuisi. Parvekkeessa ei enää olisi kaidetta, johon voisi ripustaa perinteiset kukkalaatikot.

Naapuri väitti lisäksi, ettei lasitetulla parvekkeella ylipäätään voi kasvattaa mitään, koska lämpötila nousee siellä kesällä aivan liian korkeaksi. Toinen naapuri totesi, että kyllä heillä vaan pidetään kukkia, mutta myönsi sitten, että kasvit viedään aina heinäkuuksi mökille.

Lasituksen vastustukseen oli vielä yksi syy: remontti maksettiin per neliö. Minulla on omistuksessani yksi harvoista talon isoista huoneistoista, eli joutuisin joka tapauksessa maksamaan kaksin-kolminkertaisesti sen, mitä naapurit. Mitä enemmän remonttiin sisällytettäisiin, sitä enemmän joutuisin osallistumaan toisten remonttikuluihin.

Onneksi taloyhtiö lopulta esitti lasituksen jättämistä pois yhtiön remontista ja vain suositteli lämpimästi, että jokainen, jolla ei vielä ole lasitusta, hankkisi sellaisen remontin yhteydessä omalla kustannuksellaan. Lasitus pitäisi veden pois parvekkeelta, jolloin rakenteet pysyisivät paremmin hyvinä pitkään.