Kärcheröintiä

Sitä minä vaan, että kyllä Kärcherin ikkunanpesusetti on (sittenkin) kätevä. Pesin äsken tuliterällä Kärcherilläni parvekelasit ja  laite helpotti työtä. Olennaisin ero tavalliseen ikkunanpesuun on se, ettei tarvitse puljata veden kanssa. Käytössä ei ollut yhtään vesivatia tai -ämpäriä. Puitteiden pyyhkimisessä sellainen olisi ehkä ollut tarpeen, mutta kävin huuhtelemassa mikrokuituliinani välillä keittiössä.

Pakkasin suihkupulloon lämmintä vettä ja pari pisaraa Fairyä. Lämmin vesipullo tuntui kivalta kädessä, kun suihkuttelin laseja. Mikrokuitupesin oli tehokas. Ja sittten vain viimeistely moottorilastalla. 

Laite on kevyempi käyttää kuin odotin. Likavesisäiliöön ei kertynyt kaikkiaan kuin ehkä desilitra mustaa mönjää, mikä ei tietenkään painanut paljon. Moottorilastan kanssa ei myöskään tarvitse olla yhtä tarkkana kuin tavallisen lastan. Lastan reunoilta ei valu vettä, eikä sitä tarvitse painaa rystyset valkoisina. Laite antaa anteeksi vähän leväperäisemmänkin lastankäyttötekniikan eli raitoja ei tule ikkunoihin yhtä helposti kuin tavallisessa pesussa. (Ei niitä toki normaalistikaan tule, jos pyyhkii lastan reunan joka vedon jälkeen.)

Yläreunassa näkyy mikrokuitupesin.

Tässäkin kohteessa hankalinta ja aikaavievintä oli kaiken muun puhdistaminen. Itse ikkunanpesuhan ei ole järin vaikeaa eikä hidastakaan. Jynssäsin lasituksen alareunassa olevan onkalon työntämällä sinne mikrokuituliinan veitsen kahvan avulla ja työntämällä sitten tätä "moppia". Laskosverhojen alatelakan ja lasituksen väliin jäävään pikku koloon mahtui mukavasti Topz-tikku. Puhdasta tuli!

Pari miinustakin laitteesta tulee mieleen. Perinteisiin välineisiin saa jatkovarren, jonka avulla korkeimmatkin ikkunat pystyy pesemään taiteilematta tikkailla tai jakkaroilla. Kärcherin kanssa saa väistämättä tuolijumppaa.

Ja se toinen miinus: ilmeisesti mikrokuitupesintä ei ole ajateltu huuhdeltavan ikkunanpesun kestäessä. Mahtaa se tulla saastaiseksi, jos pestävää on paljon. Perinteisellä menetelmällä pestessäni olen huuhtonut pesimen vesivadissa joka ikkunapinnan jälkeen, mutta Kärcherin pesimen irrottaminen suihkupullosta tai lastasta muutaman minuutin välein ei tunnu ihan luontevalta. Ratkaisu löytynee, kun käyn talouden muiden ikkunoiden kimppuun. Niiden puitteissa ja sälekaihtimissa on niin paljon pestävää, että vesivati kulkee joka tapauksessa mukana.

Hienointa kärcheröinnissä taitaa lopulta olla se, että käsillä ei ole pakko tehdä pitkiä linjoja. Normaali lastan vetäminen ison ikkunan halki ilman pysähdyksiä ei näillä olkapäillä onnistuisi, koska en pysty liikuttamaan käsiäni sivuille. Kärcherillä todennäköisesti onnistuu. Testaan sen ihan kohta.

Ja olohuoneen puolella on kivaa vielä sekin, että parkettia ei tarvitse suojata, kun pestävistä ikkunoista ei tipu lastankäytön aikana vettä.

P.s. Pesin pitää myös muistaa ladata!

Tämän verran likavettä tuli.