Istutin kaikkiaan neljä suikeroalpin tainta englantilaisten pelargonien eteen. Pelargonit kasvoivat niin reheviksi, että suikeroille jäi vähemmän tilaa kuin oli tarkoitus.
Ne ratkaisivat ongelman kasvamalla suoraan alaspäin pitkin istutuslaatikon reunaa. Tällä hetkellä versot ovat noin puolen metrin pituisia. Hellepäivänä ne menettävät helposti jäntevyytensä, mutta palautuvat illan tullen ja kastelun jälkeen.
Suikeroalpin pitäisi kukkia keltaisin kukin heinä-elokuussa, mutta ainakaan vielä ei nuppuja ole näkynyt. Kasvit ovat kuitenkin alkaneet rönsyillä sivusuunnassa pikkusydämen ja poutapilven alle.
Kaksivärinen muratti kuuluu myöskin istutuslaatikkoni lehtivihreisiin.
Muratti on minulle ennestään tuttu ja helppo kasvatettava. Viljelylaatikossa saattaa kuitenkin olla sille hieman liian multaisat ja kosteat oltavat. Se kaipaisi ehkä hieman enemmän kuivuutta ja kuritusta?
Sen sijaan koristebataatti vo mainiosti. Valitsin punalehtisen bataatin vaihtelun vuoksi. Pysyin kuitenkin parvekkeeni väriteemassa, ovathan parvekkeeni kukatkin joko valkoisia, liiloja, purppuranpunaisia tai jotakin siltä väliltä.
Toinen bataatti nousee kasteluvesiputken pintaa ylöspäin, toinen leviää laatikon päätyreunan tuntumassa ja laskeutuu pian siitä alas, ellei sitten tukehduta murattia kokonaan.
Koristebataatti pitää ravinteikkaasta mullasta ja tasaisesta kastelusta. Se kuuluu parvekkeeni menestyjiin.
Tämä tunnelmakuva on hieman varhaisemmasta vaiheesta, kun muratti ei vielä kasvanut juuri lainkaan laatikon reunan yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti