Tänään piti olla Livonsaaren osuuspuutarhan toiset istutustalkoot. Huomasin tummat pilvet, kun keräilin käsineitä ja kumisaappaita, mutta lähdimme silti matkaan. Ehkä saaristossa ei sataisi?
Ensimmäiset pisarat osuivat tuulilasiin, kun kurvasimme pihasta kadulle. Livonsaaressa satoi jo niin reippaasti, että kastuin, kun kopeloin sateenvarjon esiin auton takaluukusta. Halusin silti nähdä pellot, koska olin saanut vihiä, että ne on siirretty eri paikkaan. Halusin myös tavata uuden puutarhurin, jotta olisi helpompi mennä myöhemmin omiin talkoisiin kitkemään.
Tuttu pelto oli täysin autio. Käännyin vasempaan, eikä vieläkään näkynyt mitään. Entisillä osuuspuutarhan pelloilla kasvoi viljan oras. Jatkoin eteenpäin. Ja siellä, pienen metsikön takana, aukesi silmää hivelevä näkymä.
Istutukset näyttivät hyvinvoivilta ja koko pelto ammattimaisesti suunnitellulta ja ylläpidetyltä. Sitähän se tietysti onkin.
Salaatteja on tulossa useita eri lajikkeita. Tässä taitaa olla mangoldia?
Paikalla oli puutarhurin isäksi joukko kansainvälisiä työharjoittelijoita, joiden kanssa oli sovittu työpäivästä. Talkoot oli peruutettu pienen ilmoittautujamäärän ja lopulta myös sään takia, sillä sade oli yllättävän voimakasta. Savipellossa tarpominen olisi ollut yhtä tuskaa. Meidän oli ajateltu istuttavan sipulia, mutta se jäi nyt tekemättä.
Sen sijaan poikkesimme Livonsaaren kyläkauppaan ostamaan lämmintä luomuleipää, uusia perunoita, maalaistomaatteja ja mansikoita. Särkän grillin luona täydensimme lounasta kuumalla savulohella. Kyllä kelpasi kattaa pöytä kotona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti