lauantai 3. lokakuuta 2015

Salapuutarhuri iskee


Mitä siitäkin kuulkaa tulisi, jos jokainen kävisi kaivamassa äitienpäiväruusulleen kolon kerrostalon puutarhan ruusupuskan viereen, kun siinähän se olisi omiensa joukossa. Anarkia! Entropia! Melkein maailmanloppuhan siitä tulisi. Kai nyt jokainen ymmärtää, ettei yhteiseen puutarhaan lisätä mitään, mitä ei ole istutussuunnitelmassa!


Niin mutku... Kasvattelin tätä kuunliljaa koko kesän hellästi parvekkeella. Se on kuitenkin ilmiselvästi aivan liian kookasta lajiketta parvekekasvatukseen. Jonnekin se piti lykätä.


Taloyhtiön pihassa kasvaa jo ennestään kuunliljoja. Melkoisia monstereita ovatkin, oikein katujen kasvateilta näyttävät. On haavoja, naarmuja ja taistelun jälkiä, mutta hengissä ovat selvinneet.


Huh huh! Tähän porukkaanko meinaisin pikku lemmikkini päästää?


Kyllä vain! Viimeisten auringonsäteiden kullatessa talojen kattoja salapuutarhurimme hiipii salakähmäisesti kasseineen ja pusseineen roskalaatikoiden luo. Heittää pussin roskalaatikkoon (selvää hämäystä), mutta jatkaa sinisen kassinsa kanssa kuunliljojen katveeseen.


Siellä hän repii paljain käsin maahumalaa syrjään ja kaivaa pikku kuokallaan multaan kolon. Kuuniljan juuret paljastuvat vaaleina ja pulleina, kun hän kopsauttaa kasvin irti saviruukusta. Ja hups, sinne meni! Maakuoppa oli juuri sopiva!


Sitten vain vähän multaa juurelle, kastelu ja nopea poistuminen paikalta. Ja juu ei, en ollut kysynyt lupaa taloyhtiön hallituksen puheenjohtajalta. Toimin todellakin vastoin kaikkia sääntöjä enkä kehota ketään tekemään samoin. Toivon, että kuunliljani saa talvehtia tässä, kenties juurtua ja vähän levitäkin.




1 kommentti:

  1. Jännittävä postaus! :) Minusta salapuutarhureita saisi olla paljon enemmän.
    Olen haastanut sinut mukaan Liebster Awards -haasteeseen. Olisi ihanaa jos ehtisit osallistumaan haasteeseen! :)
    http://mywoodlandgarden.blogspot.fi/2015/10/haastevastauksia.html

    VastaaPoista