Mikähän keijunmekkoani vaivaa? Se on valtavan rehevä ja tekee yhä uusia versoja, mutta osa lehdistä on menettänyt lehtivihreäänsä ja osa suorastaan ruskettunut. Veden puutteesta ei välttämättä ole kyse, koska olen kastellut sitä päivittäin niin paljon, että amppelin raoista on tipahdellut vettä lattiallekin.
Olisikohan kysymys siitä, että vedestä (ja lannoitteesta) puuttuu jokin mineraali, jota kasvi tarvitsisi lehtivihreän tuottamiseen? Vai valmistautuuko se ihan luonnostaan syksyyn jo heinäkuussa?
Samaa ongelmaa on myös pikkuorvokeissa: lehdet eivät enää ole tasaisen vihreät, vaan niissä on vaaleita laikkuja. Minne niiden lehtivihreä on kadonnut?
Kesäpikkusydän kärsii kenties koristebataatin varjostuksesta? Tai ehkä sen vanhimpien lehtien kuuluukin jo hiljalleen kuihtua?
Jalopelargonit ovat jo käytännöllisesti katsoen lopetaneet kukintansa. En ole varma, mitä tekisin niille. Pelargonihan on monivuotinen kasvi, mutta onko mitään takeita, että saisin nämä kukkimaan myös ensi kesänä? Eipä taida olla.
Ei kaikki sentään ole vielä kuihtumassa. Miljoonakellot voivat oikein hyvin, ja tähtisilmäkin on hiukan virkistynyt.
Minttu, jonka leikkasin muutaman sentin tyngiksi pari viikkoa sitten, puskee jälleen niin rehevää kasvustoa, että alkaa olla toisen sadonkorjuun aika. Oikealla sitruunamelissa.
Viljelylaatikon suikeroalpit, poutapilvet ja koristebataatit voivat hyvin. Bataatit ovat oikeinkin ekspansiivisia.
Muratille ei ole jäänyt juurikaan elintilaa, kun bataatti pörhisetelee laatikon päädyssä.
Voisiko kyseessä olla jokin ötökkä?
VastaaPoista