Lempivärejä

Lupasin uusia kuvia joulutähdestä, ja tässä niitä tulee. Kuvien kohde ei enää ole tässä osoitteessa ollenkaan, sillä vein sen vanhemmilleni joulukukukaksi.

Lempivärejäni ovat vihreä ja valkoinen, selvähän se.

Jääkukkia

Parvekkeellani oli joulupäivän aamuna ensi kertaa pakkasta. Ja jääkukkia!

Joulupuu

Tänä vuonna pystytin  joulukuusen parvekkeelle.  Siinä on puolensa: neulasia ei tule sisätiloihin ihan niin paljon ja allergisilla on helpompaa. Se säilyy myös pidempään hyväkuntoisena viileässä eikä vettä tarvitse lisätä jalkaan ihan koko ajan.

Mutta on myös huonot puolet: raikas kuusentuoksu ei täytä kotia. Kuusi ei myöskään ole samalla tavalla koko joulukodin keskipiste kuin olohuoneen puolelle pystytetty puu.

Tavallisesti olen ostanut joulukuusen parin korttelin päästä kuusikauppiaalta. Hinta on yleensä ollut 50, joskus jopa 80 euroa. Kuusi on ollut iso, kahdestaan kannettavaa mallia.

Parvekkeelle sopii kuitenkin parhaiten pienempi, noin 1,5 metrin korkuinen kuusi. Kun sen panee jalkaan parvekepöydälle, koko kuusen näkee hyvin olohuoneesta.

Tämän vuoden kuusi on erittäin hyväkuntoinen ja tuore. Sen oksat ovat joustavat ja neulaset pehmeitä. Maksoin siitä puutarhamyymälässä 18 euroa. Kasvatettu sen on ihan varmasti, mutta missä maassa, en osaa sanoa. En kysynyt.

Lapsuudenkodissani kuusi koristeltiin vasta aattona. Pidin itsekin säännöstä pitkään kiinni, mutta en enää. Olisin voinut koristella puun vaikka heti hankkimisen jälkeen eli pari viikkoa sitten. En vain ehtinyt.

Valtaosa koristeistani on peräisin Tampereen Kehräsaaresta, Joulupuu-kaupasta. Minulla oli pitkään tapana ostaa sieltä pallo tai pari aina kaupungissa käydessäni. Sittemmin olen lipsunut periaatteesta.

Tänä vuonna kuuseen asti pääsivät punaiset ja valkoiset koristeet sekä vihreät käpyset. Kuusen paraatipuoli on olohuoneeseen päin.

Hyvää ja rauhallista joulua!

Unpacking poinsettia

Tykkäsin niin kovasti käärepapereiden ja elävien lehtien ja kukkien kontrastista, että otin lisää paketinaukaisukuvia. Valkoinen paperi saa joulutähden näyttämään kermanväriseltä.

Tästä lähdettiin. Uloin käärepaperi on painettua voimapaperia, ja olisikohan tuo naru kenties hamppua? Jotakin mukavan vanhanaikaista ja karheaa kuitenkin.

Kuvauspaikka on parvekkeeni, kun kerta parvekeblogissa ollaan. Terälehdet kuultavat valkoisen paperin läpi.

Voimapaperin ja silkkipaperin välissä on kerros paikallista sanomalehteä. Broatsheet onkin tässä tarkoituksessa parhaassa käytössään.

Niukka valo korostaa lehtien uurteisuutta. Lehtiähän nämä valkoiset kait ovat?

Ja kukat ovat sitten tuossa keskellä, jos olen oiken ymmärtänyt. En kyllä ala nyt googlata mistään.

Joulutähteni on melko runsas yksilö. Otin siitä hiukan epätavanomaisemmilla rajauksilla muutaman kuvan, jotka näette pian.

Unpacking amaryllis

Nörtit tapaavat kai tehdä postauksia ja videoita, joissa he avaavat ties mitä kovia paketteja ja sitten näpelöivät niistä löytyviä laitteita. Mutta on kukkapakettejakin kiva avata!

Kävin puutarhamyymälässä eräänä lauantaina joulun alla, kun maassa oli lumi ja jouluhäsä jossakin kaukana. Oli ihanan rauhallista katsella ja nuuhkia joulukukkia ja istutuksia.

Mukaan tarttui yhtä ja toista, itse asiassa kolme pakettia ja joulukuusi. Tässä paketeista ensimmäinen avautumassa.

Valitsin kukista nuppuisimmat, koska jouluun oli vielä aikaa. Oli kiire kuvata kukat ennen kuin aurinko laski. Käärepaperit muodostivat hauskoja pintoja ja muotoja.

Kunnon amarylliksessä on tietysti vähintään kaksi kukkavanaa.

Pari päivää, ja nuppu avautui.

Paketista paljastui kerrottu amaryllis lajiketta Alfresco. Olen aikaisemmin kukittanut näitä itsekin sipuleista.

No, onkos tullut kesä?

Kaivelin viikonloppuna hiukan istutuslaatikkoani, koska yhdelle amppelista yli jääneelle pienelle muratille (kuvassa oikealla)  piti löytää talvilepopaikka. Ja mitä sieltä mullasta löytyikään!

Reilut viisi senttiä mullan alla kuokka kohtasi jotakin elävää. Kun nostin kuokan varovasti ylös, havaitsin helmililjan sipulin, jonka toisesta päästä tursusi elinvoimainen tuppo juuria ja toisessa päässä terhenteli noin 1,5 senttiä pitkä, kelmeän keltainen itu!
Helmililjat siis ovat kuin ovatkin juurtuneet ja punkevat sieltä pikku hiljaa pintaan, elleivät sitten jäädy talven pakkasissa. Multa tuntui pehmeältä ja kuohkealta, se ei ollut liian märkää muttei rutikuivaakaan. Mainiota!

Hyasintit

Suloisten kukkien ja kukkakuvien aika ei ole ohi, vaikka on joulukuu. Päin vastoin, nythän on sesonki!

Tässä ovat uusintaesittelyssä 99 sentin kaunottaret, Lidlin pikkuruiset hyasintit.

Ihan kelpo kukkia niistä lopulta tuli, kun kaksi viikkoa odotin.

Ja tuoksu on yhtä huumaava kuin hyasinteissa aina. Onneksi kukaan ei meillä ole allerginen joulukukille.

Ensimmäisestä kukkavanasta kehittyi täydellisen tasainen kukinto. Muut tulevat perässä yksi kerrallaan.

Pimeitä päiviä

Päivät ovat nyt lyhyitä, mutta eivät vielä kovin kylmiä. En ole kertaakaan huomannut, että parvekkeen lämpömittari olisi laskenut pakkasen puolelle. Talven tulo alkaa silti näkyä kasveissa.

En tiedä, miksi appelsiini alkoi pudottaa lehtiään: oliko sillä tukalan kuuma sisällä vai reagoiko se valon puutteeseen? Vai onko sillä tapana tehdä niin aina talvisin? Joka tapauksessa se ehti riisua lähes kaikki lehtensä ja hedelmänsä ennen kuin siirsin sen takaisin parvekkeelle. Ajattelin, että jos se joka tapauksessa kuolee niin kuolkoon sitten pakkaseen. Myös monet oksat ovat jo täysin kuivuneet. Surullinen näky.

  

Kuunlilja löytyi eräänä aamuna tämän näköisenä. En ole koskenut siihen, koska kasvi on monivuotinen ja haluan nähdä, miten se selviytyy. Pitäisiköhän minun nyt kääriä se pakkasten varalta vällyihin? Entä voisiko lehdet leikata pois? Toistaiseksi en ole tehnyt mitään. Toinen kuunlilja, joka on sisällä, on myöskin alkanut kuivua, vaika kastelen sitä säännöllisesti.

Kastelu onkin yksi talviparvekkeen ongelma. Kasvit eivät kuluta yhtä paljon vettä kuin kesällä, enkä halua, että vesi jäätyy kasvien juurelle. Vaarana näyttääkin olevan liian vähäinen kastelu. Nämä syklaamit jo lupsahtivat kerran. Luulin, että pakkanen oli käynyt, mutta sitten tajusin, että ne vain tarvitsivat vettä. Niissä on edelleen runsaasti nuppuja.

Entä miten kosteana viljelylaatikon multa pitäisi pitää? Kastelin sen kertaalleen kunnolla, ja nyt sen pinta näyttää kuivahtaneen. Siellähän on helmililjan sipuleita piilossa. Jos kastelen liikaa, ne ehkä jäätyvät tai homehtuvat. Muratti näyttää voivan oikein hyvin, mutta isompi amppelimuratti pudottelee edelleen lehtiään. Kun vähän ravistaa, parvekkeen lattia tulee täyteen roskaa.

Koristepaprikasssa oli vielä hetki sitten kukat, mutta niille on käynyt köpelösti. Harkitsin tämän istutuksen purkamista jo tänään, mutta en vielä tehnyt sille mitään. Ehkä sitten seuraavassa erässä.

Muhkea miljoonakello lakkasi kukkimasta. Eniten valoa saavalla puolella oli vielä muutama valkoinen kukka, kun sulloin kasvin muovikasseihin ja vein sen kaatopaikkajätteen joukkoon. Tässä kuvassa näkyy myös, millaisiin jouluvaloihin päädyin. Ei minun tarvinnutkaan ostaa uusia, kun löysin vintiltä tämän vanhan valoketjun, jossa on vihreitä lehtiruusukkeita ja niiden keskellä lämpimän valkoisia led-lamppuja. 

Lopuksi yleiskuva. Ruukkuportaan ylimmällä tasolla ovat tädyke ja hopealanka ja niiden välissä kynttilälyhty. Alemmalla tasolla talvehtivat appelsiini ja kuunlilja. Amppelia ja viljelylaatikon päätyä asuttavat muratit, ja tangoilla riippuu lisää hopealankaa sekä syklaameja. Selän taakse jää hopeaputous-muratti-paprikaistutus. Koukuista riippuu lyhtyjä ja valoja. Mihinkäs tänne mahtuisi joulukuusi?