keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Ensin parveke, sitten palstaviljelmä?


Parveke länteen -blogi on tänään 1-vuotias. Onneksi olkoon! Onnittelukukkina nämä oman pavekkeen helmililjat.


Pieniä nämä ovat kukkakaupan tarjonnan rinnalla. Mutta näyttivät nämäkin komeilta - viime keväänä. Ja suloisia ovat edelleen. Valkoiset ovat selvästi myöhäisempiä ja pienempiä kuin siniset.


Ehkä vielä joskus opin säätämään kamerani terävyysalueenkin.  Kuvankäsittelyähän en tee ollenkaan, ellei lasketa satunnaista rajausta, kuten tässä. Ja joo, värikylläisyyttäkin taisin ihan hiukan lisätä kamerasta.


Luin eilen lehdestä, että tänään jaettaisiin kauppahallissa kaupungin viljelypalstoja. En ole koskaan ennen ajatellut koko asiaa, mutta yhtäkkiä palstaviljelmä tuntui erinomaiselta idealta. Netistä selvisi, että palstoja on tosi monessa paikassa, eivätkä kaikki ole kovin kaukana. Uskaltaisinko ottaa aarin tai puolikkaan vastuulleni? Pääsisin kitkemään sydämeni kyllyydestä!

Tutkin kartasta ja ilmakuvista kolmea lähintä paikkaa ja haravoin myös keskustelupalstoja arviointien toivossa. Jotakin löysinkin. Suosituimmat palstat ovat minun kannaltani liian kaukana. Haluan päästä helposti kulkemaan palstalle pyörällä, kävellen tai juosten. Mutta onko paikan rauhallisuus ja syrjäisyys etu vai haitta?


Päätin sitten kuitenkin jättää hötkyilemättä ja ruveta palstaviljelijäksi vasta ensi kesänä, jos silloinkaan. Tänä kesänä käyn vakoilemassa paikan päällä, jotta voin tehdä valistuneen valinnan. Huhupuheiden mukaan osa palstoista on huonoja, ja haluan myös ottaa selvää, mitä se tarkoittaa. Miten niin huonoja?

Sitä paitsi saan ammattilaisen viljelemiä luomuvihanneksia osuuspuutarhasta. Mihin panisin kaiken sen sadon? Toisaalta olisi mukava viljellä ilman paineita, kun olisi ihan se ja sama, tulisiko satoa vai ei. Ehkä kylväisin pelkkiä kukkia? Tai perunaa. Mutta saako sitä kitkeä?

Aika ei ollut nyt vielä vielä kypsä.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Häivähdys sinistä

Nämä kuvat on otettu puolisen tuntia sitten parvekkeellani. Terävyysalue voisi olla isompikin, mutta aurinko oli jo laskemassa. Olkaa hyvät: kevään absoluuttisesti ensimmäiset kukat tässä osoitteessa.





Tämä viimeinen on kesäpikkusydämeni Alba!!


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Murattikuulumisia ja muita kevään merkkejä



Kun sääennusteessa luvattiin aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, päättelin, että on korkea aika leikata muratti. Karsin pois suuren määrän kuivuneita ja lehdettömiä versoja.


Paljon oli myös harvenneita versoja, joiden päät olivat paleltuneet. Katkaisin useita tällaisia versoja parhaan kykyni mukaan sellaisen kohdan yläpuolelta, josta voisi lähteä kasvamaan uusi verso. Monissa piiskamaisissa versoissa näkyikin pulleita silmuja niissä kohdissa, joista lehdet olivat pudoneet.


Tässä näkyy noita pikkuversoja. Jäin miettimään, olisiko muratti pitänyt samalla vaihtaa isompaan amppeliin, mutta kun sellaista ei ollut saapuvilla, se jäi tekemättä. Amppeli on aika iso jo nyt. Ehkä sitten ensi keväänä, jos kasvi on vielä hengissä?

Laitoin myös pari versoa vesilasiin. Jos ne juurtuvat, tuikkaan ne viljelylaatikon päätyyn kasvamaan.

Päivän varsinainen uutinen on kuitenkin se, että sekä kesäpikkusydän että ainakin toinen kuunliljoista ovat talvehtineet onnistuneesti. Viljelylaatikon päädyssä näkyy ihan selviä pikkusydämen versoja, joskin vähän eri kohdissa kuin viime kesänä. Kuunlilja ei ole vaeltanut mihinkään eikä ruukussa olisi moiseen ollut tilaakaan. Kyseessä on se kuunlilja, joka koki parvekkeella luonnollisen kuoleman syksyllä ja jonka maanpäälliset osat paleltuivat täysin. Nyt ruukussa on kolme terävää tumman lilan väristä kohoumaa. Lehden alkuja epäilemättä.

Kuvia en näistä vielä ottanut, kun ovat niin pieniä.

Parvekekasvatuksen etuja on, että näitä pieniäkin alkuja on helppo seurata melkein silmän korkeudella. Ei tarvitse edes kyykistyä.



keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Varaa ensi kauden luomuvihannekset nyt!


Nyt on aika ilmoittautua ensi kaudeksi Livonsaaren osuuspuutarhaan!

Satokautta on pidennetty viikolla molemmista päistä ja satomaksu nostettu 250 euroon. Tarjolla on myös uusia vaihtoehtoja: satolaatikko vain joka toinen viikko eli Mini ja satolaatikot vasta elokuun alusta eli Loma. Lisäksi entiseen tapaan Tupla eli kaksi satolaatikkoa viikossa.

Ensimmäinen laatikko jaetaaan juhannuksen jälkeisellä viikolla ja viimeinen lokakuun puolivälissä.

Satolaatikoiden sisältö tietenkin vaihtelee satokauden edistyessä. Ensimmäiset laatikot ovat kevyempiä, mutta syksyn edetessä, kun siirrytään kurpitsoihin ja juureksiin, laatikoilla on painoa reippaasti enemmänkin kuin 5 kiloa. Ainakaan minulla ei ole ollut koskaan sitä tunnetta, etten olsi saanut rahoilleni vastinetta.

Useimmille osuuspuutarha tarkoittaa vain maksamista ja satolaatikon noutamista joka torstai jakopisteestä sekä tietysti herkullisten luomuvihannesten käyttämistä ruoanlaitossa. Itse tykkään tosi paljon mahdollisuudesta käydä pellon laidalla katsomassa, miten vihannekset voivat, ja rakastan kitkemistä. Kävisin useamminkin, jos kyyti järjestyisi helpommin. Puutarhuri Tuukka pitää hyvää huolta viljelyksistään ja haluaa tietää kävijöistä etukäteen. Lupa on kuitenkin aina irronnut. Usein Tuukka on ollut myös itse paikalla, jolloin on ollut mahdollisuus esimerkiksi kysellä viljelyn edistymisestä ja lajikkeista.

Ennakkoilmoittautumisia tuli sen verran, että toiminnan jatkuminen ensi kesänä on varsin varmaa. Kaikkien pitää kuitenkin vielä vahvistaa osallistumisensa ja valita satolaatikkotyyppinsä. Lisääkin jäseniä otetaan mieluusti.

Osuuspuutarha järjestää tiedotustilaisuuksia seuraavasti:

21.3. klo 14.00 Turun Kirjakahvilassa (Salla Tiitto ja Irina Saari)
23.3. klo 18.00 Turun pääkirjaston kokoustila 1 (Simo Annala ja Stina Akkola)
25.3. klo 19.00 Turun Kirjakahvilassa (Simo Annala ja Irina Saari)

Lisätiedot ja ilmoittautumislomake löytyvät täältä:

http://osuuspuutarha.net/


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kukkanuppuja näkyvissä!



Jei, helmililjat venyvät pituutta päivä päivältä!


Melkein jokaisen lehtiruusukkeen keskellä näkyy jo kukkanuppu!


Sitä on vielä mahdoton sanoa, mitkä kukista ovat sinisiä ja mitkä valkoisia. Sipulit näyttivät aivan samoilta, joten istutin ne sekaisin.

Lisäys 2 päivän kuluttua: nyt sen jo erottaa, mitkä ovat sinisen ja mitkä valkoisen helmililjan nuppuja. Ja vielä tulee uusia vihreitä huippuja näkyviin!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Joko saa kylvää?



Tammikuun lopulla siemenpusseja ostaessani en paljon ajatellut, oli vain tarve saada jotakin kylvettävää. Pussien kyljestä luin, ettei hajuherneitä kannata kylvää ennen kuin huhti-toukokuussa. Mansikan siemenet sen sijaan olisi voinut kylvää vaikka jo syksyllä, ja ruohosipulin esikasvatuksen voisi aloittaa helmikuussa.

Toisaalta joka paikassa sanottiin, ettei helmikuussa ole vielä riittävästi valoa, vaan taimista tulisi helposti honteloita ilman lisävalaistusta. Sitä minulla ei ainakaan vielä ole. Niinpä päätin lykätä puuhan maaliskuuhun. Se on nyt.



Mutta sitten sain tietää, että oikeastaan suotuisia kylvämisajankohtia määräävät kuunkierron vaiheet. Nousevan kuun aikana, siis kun ollaan menossa kohti täysikuuta, siemenet itävät hyvin, ja silloin kannattaisi kylvää etenkin kasveja, joiden käytettävä osa on mullan yläpuolella, kuten kukat ja yrtit. Laskevan kuun aikana kannattaisi kylvää vain juureksia, jos niitäkään.

Täysikuu mollotti jo taivaalla, kun tuon luin. Myöhästyin maaliskuun parhaasta kylvöajasta! Mitä nyt sitten? Päätin ryhtyä pakanaksi ja olla välittämättä moisista uskomuksista. Paitsi että nuohan taitavat juuri olla vanhan kansan pakanallisia uskomuksia... Jos oikein tarkkoja ollaan, oikeat kylvöajat määritellään kuun ohella planeettojen asemien mukaan. Paras kylvöaika on aamulla nousevan kuun aikana, kun kylvettävän tyyppisten kasvien nimikkoplaneetta on horisontin yläpuolella. Tai jotain sinne päin. No, mitäs tuosta, multa lokerikkoon vaan!


Siemenet yllättivät. Tuossa keskellä on mansikan siemeniä, vasemmalla suomalaisia ruoholaukan siemeniä ja oikealla Lord Nelsonin ruohosipulia, lajiketta Twiggy. Mansikkani on lajiketta Temptation, joka on aikainen ja sopii hyvin amppeliin.

Mansikkaa käskettiin kylvää "harvaan" ja jättää siemenet peittämättä. Poimin siemenet varovasti sormella pussista ja tipautin kuhunkin lokeroon yhden tai kaksi. Ihmetellä täytyy, jos noista jotakin tulee. Keskustelupalstoillakin amppelimansikan kasvattaminen on tuomittu turhaksi touhuksi - hyvin harva on siinä onnistunut.


Kylvin yhden lokerorivin mansikkaa ja yhden kumpaakin ruohosipulilajiketta. Ruohosipulin siemeniä laitoin aika reilusti ja peittelin multakerroksella. Sitten vielä suihkupullosta kostuketta.


Siinä ne nyt ovat, olohuoneen ikkunalla. Alustaksi keksin ruokailuvälinelaatikon kannen, joka vuorasin alumiinifoliolla. Koetan myöhemmin katsoa kierrätyskeskuksesta sopivan metallitarjottimen tai vastaavan.

Oletin, että multaa varisisi reippaasti alustalle lokeroiden avoimesta alaosasta, kun täytin ne, mutta ei sitä kovin paljon tullut. Myös mullan kastelu, joka piti tehdä ennen kylvämistä, onnistui ihan hyvin, ei tullut vedenpaisumusta.

Nyt on sitten tarkoitus vain pitää multa kosteana ja katsoa, mitä tapahtuu. Seuraavien kylvöjen aika lienee muutaman viikon päästä. Nimittäin mielestäni voin kylvää hajuherneet sun muut vähän etuajassakin, koska lasitetulla parvekkeellani kevät on aikaisemmassa kuin avomaalla.