lauantai 29. elokuuta 2015

Suvakin orvokit

Syysorvokkiamppelissa voidaan hyvin. Kasvit ovat riemastuneet tuoreesta mullasta ja ryhtyneet kukkimaan oikein runsaasti. Kotoutuminen on siis onnistunut.



Mutta hui, amppelissa on kaksi eri väristä orvokkia. Toisen ylimmät terälehdet ovat siniset, toisen tummat liilat. En huomannut tätä ollenkaan, kun ostin taimet.


Katsokaas nyt itse: tässä liilalakkinen orvokki.


 Ja tässä sinihuppuinen.


Mutta minä olen suvakki ja annan molempien elää sulassa sovussa samassa kulhossa. Sama aurinko  paistaa kaikille.


torstai 27. elokuuta 2015

Quick fix: krysanteemit


Parvekkeella näytti tylsältä. Eihän siellä kukkinut mikään! Jos ei pientä orvokkiamppelia oteta lukuun. Pelkkiä vihreitä yrttejä kaikkialla. Niin kuin oreganoa, kuten tässä.


Nopea apu löytyi kahdesta pienehköstä, mutta runsaasti kukkivasta krysanteemista. Pallokrysanteemeiksi näitä ei ehkä ihan voi sanoa, koska kukat ovat isommat ja kasvi pienempi.


Aika syötävän suloisia kukkia! Alan ymmärtää, miksi kiiinalaiset pitävät krysanteemeja niin suuressa arvossa. Kyllähän niissä on samantyyppistä kauneutta kuin pioneissa ja daalioissa.


Nämäkin ovat viiden euron kertakäyttökukkia, mutta silti hienoja. Sijoitin toisen kukan kukkaportaalle ja toisen korituolin viereen pyöreälle pöydälle, josta se näkyy hyvin olohuoneeseen.




Väri on jotakin pinkin ja liilan väliltä. Torilla kukat näyttivät selvästi liiloilta, kotona ja etenkin kameran ikuistamana ne ovat vaaleanpunaisia. Sama se, pääasia, että sävy on kaunis.



lauantai 22. elokuuta 2015

Syysorvokit ja design-ruukku


Nämä syysorvokit eivät näytä yhtä syötävän suloisilta kuin kevään siniset naamaorvokit, se on pakko myöntää. Mutta valinnanvara oli erittäin pieni. Torilla oli tarjlla vain tätä ja sitten aika aneemista sini-valkoista ja täysvalkoista väritystä.


Ja jotakin oli pakko saada, jotta pääsisin esittelemään uutta amppeliani. Vualaa: Gunvor  Olin-Grönqvistin Arabialle suunnittelema Suvi-kukka-amppeli. Suvi-maljakoita ja ruukkuja löytää helposti esimerkiksi tori.fi:stä, mutta nämä amppelit ovat harvinaisempia. Voisin ottaa pari lisääkin - saa tarjota!


Maksoin amppelista käyvän hinnan, 25 euroa, nauvolaisessa vanhain tavarain kaupassa. Ei halpaa, mutta milloinkas design olisi. Ruukun ulkopintaa kiertävät reliefeinä kaikki ihanat kedon kukat kissankellosta apilaan, orvokkiin, mansikkaan ja hiirenvirnaan.


Jos kirvat eivät hyökkää taimien kimppuun, orvokit saattavat kestää jouluun asti. Sepä vasta olisi mukavaa!


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Ihana leikkokukka!



Hajuherneen sanotaan olevan ihana leikkokukka. Niinhän se kieltämättä onkin. Tämän ainoan kimpun maltoin leikata.



Oikein hieno, eikö? Myös tuoksu oli hieno, eikä lainkaan liian voimakas.



Ja sitten karu totuus: kukkakimppu on peräisin tästä pehkosta. Leikkasin hajuherneeni alas. Muistattehan, että osan kasveista piti olla lyhyttä, noin 55-60 cm korkeaa lajiketta, ja vain osan noin yli metriseksi kasvavaa?


Totuus oli tuo edellinen kuva plus tämä kuva. Tässä kuvassa on siis hajuherneiden "tyvipää", ja edellisessä kuvassa latva. Sekä kääpiölajike että "normaali" kasvoivat noin kaksimetrisiksi, osa ylikin.


Mutta eipä ruusupapu jäänyt huonommaksi. Tämän lajikkeen piti kasvaa noin 45-senttiseksi pensaaksi, joka on kaunis ruukussa terassilla. Juupa juu... En mitannut kasvia, mutta yli metrin se kyllä on.


maanantai 17. elokuuta 2015

Kuin piirtäjän kynästä



Parvekkeella länteen ei tänään tapahdu mitään, mutta blogata tekisi mieli. Mikä neuvoksi? Kokeilin pientä kikkailua. Vanhatkin kohteet näyttävät kiinnostavilta, kun ne esitetään uudella tavalla. Vai? Tässä kuunlilja ruukussaan.


Kuvat on tehty Paper Camera -nimisellä puhelinsovelluksella. Perheen nuorisolta tuli täystyrmäys: Mistä olet kehittänyt tuollaisen kaamean kasariphotoshopin!!?? En anna sen häiritä. Pikkusydämetkin ovat melkein peittyneet hajuherneiden ja ruusupapujen alle, mutta kukkivat yhä.



Ruukkuportaan oikeassa alareunassa näkyy kielo, keskihyllyllä kasvaa timjamia, kiinansipulia ja oreganoa.


Mansikastakin saa tällä menetelmällä vielä ihan säällisen kuvan, vaikka siitä tulikin kirvojen seuraava hyökkäyskohde, kun hävitin daaliat. Vasemmalla minttupönttö.


Muratti viihtyy mainiosti amppelissaan.


Sinivaula näyttää melkein Carl Larssonin maalaukselta.


 Ylähyllyn oregano.


Ruusupavun lehtiä.


Jokaisella näyttämöllä on backstage. Tässä minun parvekkeeni backstage, joka tällä tekniikalla tuntuu ihan helpolta näyttää :) Tuossa oikealla riutuu amaryllis. Tarkoituksena on, että se vetäisi ravinteet muhkeista lehdistään sipuliin, josta sitten pungertaisi mahtavia kukkia talvella silmiemme iloksi. Näyttää lupaavalta!




lauantai 15. elokuuta 2015

Rappioromantiikkaa


Parvekkeella pitäisi oikeastaan puuhastella vähintään pari kertaa päivässä, että se pysyisi priimakunnossa. Jos työn, levon, sairauden tai muun syyn takia ei tähän pysty, se alkaa rappeutua.


Katsokaa nyt tätäkin daaliaparkaa. Tuskin hengissä. Lehdet kirvojen runtelemat, mutta sitkeästi yrittää kukkia.


Punaista daaliaa vaivaa lisäksi jokin muu sairaus, joka tuhoaa sen nuput ja ruskistaa lehdet.


Voi kasviparkaa! Siitä saatu ilo oli suhteellisen lyhytikäinen. Nämä ovat viimeiset kuvat, jotka näistä kukista näette.


Sinivaula on kukkinut hienosti - minulla on paljon kuvia varastossa - mutta viimekesäisen keijunmekon tavoin se alkaa kuihtua heti, kun kukinnan päättyminen on näköpiirissä.


Katonrajassa keijunmekko kukkii vielä , mutta amppelista alaspäin suuntautuvat rönsyt ovat jo kukintansa lopettaneet. Lehdet alkavat ruskistua hiljalleen.


Jopa ruusupapuviidakossakin näkyy, että ollaan jo elokuun puolivälissä.


Suloiset hajuherneeni ovat kärsineet poissaolostani kenties eniten. Kun en ole ehtinyt poistaa lakastuneita kukkia, kasvit ovat tehneet paljon palkoja ja lähes lakanneet kukkimasta. Nämä kukat näyttäisivät olevan nääntymäisillään janoon. Muutamana hellepäivänä on jopa kastelu jäänyt hävyttömän vähälle. Kasvit eivät anna anteeksi.


torstai 13. elokuuta 2015

Ruualla saa leikkiä!



Kauden seitsemäs satolaatikko sisälsi sekä keltaisia että punaisia tomaatteja sekä lajitelman avomaankurkkua. Kurkkuja kypsyy kuulemma sellaisella vauhdilla, että jäsenet saisivat viikonloppuna käydä poimimassa niitä ilman eri maksua. Myös sokerihernettä saisi napsia suuhun ja mukaan. Houkutteleva tarjous!


Ikean iso sininen kassi on juuri sopivan kokoinen satolaatikon kuljettamiseen. Kurkkua pitäisi korjata kolme kertaa viikossa, jotta kaikki kurkut saataisiin talteen sopivan kokoisina. Satolaatikoita taas täytetään vain kerran viikossa, eikä viileitä säilytystiloja ole. Siksi ylikasvaneita kurkkuja on jouduttu kippaamaan pellon laitaan. Jos niitä ei kerättäisi pois, uusien kurkkujen tuotanto estyisi.


Porkkanaa ja lehtikaalia saimme ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Toivottavasti porkkanat ovat yhtä ihanan makeita kuin aiempina vuosina  - en ole vielä maistanut. Kesäkurpitsa pääsee minttukeittoon ja lehtikaali joko johonkin muuhun keittoon tai palaver sauceen, johon dumppaan kaikki ylimääräiset lehtivihannekset.


Parsakaali on vähän epätavallista, mutta oikein maukasta lajiketta. Tapaan tehdä siitä kasvismunakasta. Kuten puutarhuri epäili, mekään emme ole saaneet koko valkosipulia käytettyä viikossa (häpeä kyllä), joten hänen säilytysneuvonsa tulevat tarpeeseen: jääkaappi ei kuulemma ole oikea paikka, vaan sipulit pitäisi säilyttää ilmavasti huoneenlämmössä. Kuoren pitää nimittäin mieluummin kuivua kuin homehtua. Kuvassa näkyvä salaatti on bataviaa.


lauantai 8. elokuuta 2015

Kokemuksia: parvekelasit ja -verhot


Blogini toiseksi suosituin sivu kertoo parvekelaseista ja -verhoista. Koska kirjoitin sen jo viime vuoden keväällä, kun minulla ei ollut niistä vielä mitään käytännön kokemusta, palaan nyt asiaan. Siis: käyttäjäkokemuksia Nika-parvekelaseista ja Visor Queen -parvekeverhoista, olkaa hyvät!


Parvekelasit ovat olleet sellaiset kuin pitääkin. Ne liukuvat hyvin ja ovat helpot pestä. Avaaminen ja sulkeminen sujuu ongelmitta. Lasit on oikein mitoitettu eivätkä ne ulise kuin pari kolme kertaa vuodessa, kun kova tuuli osuu juuri sopivasti. Lasit eivät kuitenkaan olisi mitään ilman mittatilausverhoja. Queenit ovat tosiaan nimensä veroiset.


Tässä näette verhojen parhaan ominaisuuden: niillä pystyy suojaamaan koko parvekkeen paahtavalta auringolta, mutta silti kasvit saavat valoa. Kun verhot ovat kiinni, kasvit kuluttavat vähemmän vettä, joten ne selviytyvät pidempään ilman kastelua. Verhojen ansiosta lämpötilaa ei tarvitse säädellä pelkästään avaamalla laseja, joten parvekkeelle tulee vähemmän liikenteen pölyä ja melua. Lämpötila ei nouse koskaan yli 35 asteen.


En ole tänä kesänä kuin pari kertaa avannut laseja tämän enempää. Tässä näkyy myös verhojen vapaa säädettävyys ylhäältä ja alhaalta. Kun istun tuolissa, voin säätää verhot niin, että silmiini ei häikäise, mutta kasvit kylpevät silti ilta-auringon valossa. Kun en yllä säätönupiin, käytän tarkoitusta varten suunniteltua keppiä, jonka pää lukittuu nupiin.


Ihme kyllä, verhot eivät ole vielä likaantuneet lainkaan, vaikka paikka on pölyinen ja käryinen vilkkaan liikenteen takia. Olen pyyhkäissyt niitä hiukan mikrokuituliinalla samalla, kun olen pessyt ikkunat eli noin kolme kertaa vuodessa. Ainoa verhojen huono puoli on tämä: niiden alaosan pidikekourut keräävät roskaa. Tässä kuihtuneita ruusupavun kukkia. Pienehkö ongelma mielestäni.


Minusta verhot ovat sekä kauniit että käytännölliset. Lasitettu parveke olisi paholaisen keksintö ilman niitä. Nyt se on ihana kesäkeidas, jossa taimet kasvavat hyvin, kukat kukkivat varhain ja kesä jatkuu jouluun asti.


Verhojen avulla voisi hifistellä kasvien kasvatuksessa niin, että säätäisi kasvien saamaa valon määrää yksilöllisesti. Jonkin verran olen sitä tehnytkin. Olen esimerkiksi suojannut varjossa viihtyviä kieloja ja kuunliljoja, mutta antanut samaan aikaan basilikalle aurinkokylpyjä.

Verhot maksavat, mutta ne lisäävät parvekkeen käyttöarvoa niin paljon, että mielestäni investointi kannattaa. Suosittelen lämpimästi!