Nyt tuli jytky!

Satolaatikot painavat satokauden edetessä yhä enemmän Mutta tätä on kyllä jo vaikea ylittää!

Laatikosta löytyi spagettikurpitsa, 14 avomaankurkkua, neljä kookasta porkkanaa, hyvän kokoinen purjo, kaksi isoa punajuurta, iso kesäkurpitsa, muutama sellerinvarsi, kaksi isoa kourallista papuja ja muhkea pussillinen lehtikaalia. Niin ja neljä pientä tomaattia vielä päälle.

Tähän ei paljon tarvita lisäksi viikonlopun ruokia varten. Pari sipulia ja omenaa, muutama peruna, juustonkannikka, Livonsaaren luomuleipää, vähän lohta ja joku lihanpala. Se on siinä.

Koko sato ei kuulemma millään mahdu laatikoihin, joten pellolta saisi käydä poimimassa enemmänkin kurkkuja ja kesäkurpitsaa samaan hintaan. Puutarhurin kanssa sopien, tietysti.

Sateella

Näin sateella täällä parvekkeella vasta hienoa on. Entiseen verrattuna ainakin: täällähän voi oleskella. Istua, lukea. Nauttia rauhasta ja katsella kauniita pilviä.

Hopealanka ja muita muutoksia

Parvekkeeni siirtyi tänään varhaissyksyyn. Tältä se näytti aamulla olohuoneen ikkunan läpi kuvattuna. Mutta ei kauan.

Tästä oli jo syytä hankkiutua eroon, eikö totta? Onhan siinä vielä muutamia vihreitäkin versoja, mutta pääosin keijunmekko kahisi kuivuuttaan. Saksin paksun letin poikki parista kohtaa ja tungin koko kasvin roskapussiin. Amppeliin jäi vielä kaksivärinen muratti, jonka seuraksi hankin torilta kaksi hopeaputousta. Taimet ovat kuitenkin niin vaatimattomia, etten ottanut niistä vielä kuvia.

 

Ruukkuportaalla näytti tältä. Mintut ja timjamit ovat tuottaneet satoa koko kesän, mutta nyt timjamit ovat jo alkaneet kuivua eikä minttukaan enää kasva kovin vauhdikkaasti. Korjasin sadon pakastimeen ja tyhjensin ruukut.

Puhdistin Ruukkuportaan altaat ja nostin kuunliljat ylimmälle hyllylle nauttimaan loppukesän auringosta.

Ehkä suurin muutos tapahtui kuitenkin parvekkeen sivuseinällä. Pikku orvokkien sijasta Ikean ruokailuvälineruukuissa kasvaa nyt hopealankaa.
 

Hopealanka ja koristebataatti muodostaat mukavan kontrastin.

Tältä siellä nyt näyttää. Paitsi tietysti juuri nyt, kun on pimeää ja vain pehmeät Solvinden-valot näkyvät.

Koristebataatti kukkii!

En edes tiennyt, että koristebataatti voi kukkia. Mutta kyllä vaan! Tänä aamuna huomasin, että siinä on sekä kukkia että nuppuja.

Koristebataatti tarvitsee valtavasti valoa ja jokainen lehti, joka ei sitä saa, kuihtuu nopeasti. Kasvi myös kasvaa valtavaa vauhtia. Ja kun kasvutapa vielä on rento, niin rönsyille pitäisi olla koko ajan etsimässä reittejä aurinkoon.  Kyseeessä onkin siis oikeastaan köynnöskasvi, joka tarvisee ristikon tai lankoja tuekseen.

Tämä bataatti rönsyilee nyt parvekkeen sivuseinää pitkin ylös. Toinen taimi menehtyi, kun sen olisi pitänyt laskeutua ryöppynä viljelylaatikon toisesta päädystä alas. Ei onnistunut - liian vähän valoa. Kasvi voi huonosti ja jäi alttiiksi kirvojen hyökkäykselle.

Solvinden: valoa pimeneviin iltoihin

Hankin aurinkoenergiaa hyödyntävät Solvinden-parvekevalot Ikeasta jo keväällä, mutta ripustin ne paikoilleen vasta nyt. Tällä välin tuote on käsittääkseni päässyt loppumaan kaupasta. Joten en mainosta mitään, kun totean, että mainio härpäke!

Pieni aurikokeräin imee itseensä valoa päivällä, ja illan pimetessä valo syttyy kahteentoista keilan muotoiseen pikku valaisimeen. Keräimessä on patterit, joten ei systeemi ihan pelkällä aurinkoenergialla pyöri.

 Ripustin keilat kattoon amppelikoukkuihin. Käytin apuna vähän mitä käteen sattui...

Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Näkymä on parhaimmillaan illan hämärtyessä.

Lamppujen valo on valkoista, pehmeää ja tunnelmallista. Kuvien lämmin sävy johtuu kynttilänvaloasetuksesta, jota käytin kamerassa.

Nyt on mukava tiirailla täysikuuta.

Raparperin alta

Äidin kasvimaalla raparperin alla sammakolla koti oli kultainen.

Minun äitini kasvimaalla kasvaa myös tämä kuunlilja. En ole varma, onko se samaa lajiketta kuin parvekkeeni Francee, mutta läheltä liippaa. Yksilö on kuulemma kolme vuotta vanha. Se on niin muhkea, että ymmärrän, ettei yritykseni kasvattaa kuunliljoja parvekkeella ollut kovin järkevä. Ehkäpä vien taimet suosiolla äitini hoteisiin maalle ja jätän vain yhden kokeilukappaleen kaupunkiin.

Äitini on vuosien mittaan istuttanut pihamaalleen hedelmäpuun jos toisenkin. Silloin tällöin ne kantavat myös satoa.

Ikivanha valkoherukka on suosikkini. Sen marjat kypsyvät ihanan makeiksi ja miedoiksi. Se on ainoa herukka, jota syön mielelläni raakana, suoraan puskasta.

Ensimmäiset syysleimut ovat jo kukassa.

Olin tyytyväinen nähdessäni, että myös äitini pikkusydänten kukinta on käytännössä jo loppunut ja lehdet ovat alkaneet lakastua. Pelkäsin, että olen hoitanut omia valkoisia pikkusydämiäni väärin. Äiti on saanut pikkusydämet leviämään nelimetriseksi reunukseksi kukkapenkkinsä.

Pionista on jäljellä enää vain lehdet.

Iiriksestä ei sitäkään vähää.

Mutta liljat kukoistavat.

Tämä on kuulemma ensimmäinen kerta, kun äiti on saanut hortensian kukkimaan uudelleen. Vai ymmärsinköhän väärin?

Sormustinkukka on kasvattanut kummallisen, käärmemäisen varren. Kukissa on vielä kastepisaroita - kello on noin kuusi aamulla.

Ampiaiset ja mehiläiset pörräsivät malvapuskassa. Ihme, että sain yhtään kuvaa ilman.

Akileijoista olen aina pitänyt. Jos joku valmistaisi tämän mallisen lampunvarjostimen, ostaisin heti.

 

Elämänlanka kaunistaa romuraudankin.

Vielä on nuppuja aukeamatta!

Ruukkuporras in action

Tässä näkyy Kekkilän Ruukkuportaan nerokkuus. Vaikka kasvit ovat ruukuissa, joiden multatila on pieni ja jotka siksi kuivuvat nopeasti, ne voi huoletta jättää päiväksi pariksi omiin oloihinsa helteelläkin. Syy on yhteinen, tilava kasteluallas.

Suojaruukut on kuitenkin poistettava, jotta kasvit saavat vettä ruukun pohjan reikien kautta. Tänä kesänä olen vielä käyttänyt osittain vanhoja muoviruukkuja ja suojaruukkuja, mutta ensi kesäksi kenties hankin perinteiset terrakottaruukut, jotka sopivat tämän tyyppiseen kasteluun hyvin.

Kullekin ruukkuportaan hyllylle mahtuu parin sentin kerros vettä. Janoiset kasvit imaisevat sen helteisen päivän aikana tyhjiin, mutta pärjäävät niine hyvineen vielä seuraavan päivän.

Olen erittäin tyytyvinen myös Visor Queen -parvekeverhoihin, jotka päästävät valoa läpi, mutta suojaavat parveketta ja sen kasveja turhalta paahteelta. Poissaoloni ajaksi olen laskenut kaikki verhot alas siinä toivossa, että kasvit kuluttaisivat heikommassa valossa hieman vähemmän vettä.

Parvekkeelleni ei itse asiassa paista aurinko kovin pitkään päivittäin, mutta silloin kun paistaa, siellä on kuuma. Kasvien juuret eivät kai tykkää yhtään siitä, että aurinko porottaa niihin. Oikeastaan niiiden pitäisi mieluiten olla parvekkeen kaiteen alla viileässä ja turvassa. Siinä ehkä syy joidenkin istutusteni huonovointisuuteen.

Kirvoista näytän päässeen lähestulkoon eroon suihkuttelemalla kasveja ahkerasti vedellä ja poistamalla pahiten kärsineet kasvit suosiolla. Juuri nyt parvekkeella näyttäisi olevan kaikki hyvin.