Vappukukkia

Muistatteko vielä vappukukat? Muoviset kukan muotoiset rintaneulat, joita annettiin koulusta myytäväksi. Alaluokilla ollessani niitä ainakin myytiin, ja ne olivat aina sinivuokon muotoisia. Nuo vappukukat tulevat minulle mieleen näistä lemmikeistä.

Osuin paikalle viime lauantaina juuri, kun Stockmannin henkilökunta purki kukkakasseja rullakosta jaettavaksi 100 ensimmäiselle. Ilmaiseksi. Kasseissa oli yksi kookas lemmikki, punainen kaunokainen ja iso orvokki.

En olisi itse tullut ajatelleeksi moista yhdistelmää, mutta koska ne näyttivät kassissa niin hauskoilta yhdessä, päätin istuttaa ne samaan astiaan. Kasvit olivat täydessä kukassa ja jo hiukan nuupahtaneita, mutta virkosivat nopeasti. Orvokista piti nyppiä kymmenkunta kuihtunutta kukkaa pois.

Onko mitään suloisempaa?

Hauskaa vappua kaikille!

Kevätkylvöt

Tein kevätkylvöt tänään. Kylvin Rootrainersin täydeltä kahta eri hajuhernesekoitusta: 125-senttiseksi kasvavaa Royal mixiä ja 40-senttistä Bijou mixiä, kumpaakin 16 koloon eli puolet ja puolet.

Luin hajuhernekasvattajien sivuilta, ettei siemeniä oikeasti kuulu liottaa yön yli, kuten pussissa lukee, vaan niiden pintaa pitää raaputtaa hiekkapaperilla, jotta verson on helpompi särkeä herneen kova pintakerros. Kokeilin kynsiviilalla. Arvatkaa vaan, onko vaikea pitää pientä, kovaa henettä hyppysissään ja hioa sitä viilaa vasten tai päin vastoin. Useampi herne käväisi lattialla ennen kuin luovutin. Mutta kyllä minä aika montaa hernettä hioin. Nämä siemenet ovat Royal mixiä - toivottavasti.

Sitten aloin täyttää Rootrainersia mullalla. Sepä loppui kesken. Rootrainers näyttäisi vetävän kokonaisen 6 litran pussin kylvömultaa, ja minä olin hassannut osan mullasta epäonnisiin ruohosipuli- ja mansikkakylvöihini. Koska kaupat olivat jo kiinni (tämä tapahtui eilen), kylväminen lykkääntyi. Niinpä sitten laitoin kuin laitoinkin herneet likoamaan, kummankin lajikkeen omaan kippoonsa.

Kylväminen sujui tänään ilman suurempia ongelmia. Täytin Rootrainersit paria senttiä vajaiksi, kastelin mullan ja pudottelin herneet lokeroihin. Muutamaan laitoin kaksi, mutten kaikkiin. Sitten heittelin kerroksen multaa siementen päälle.

Siinä ne nyt möllöttävät.

Mutta ajatelkaas: mistä peijakkaasta tunnistan, mitkä taimet ovat lyhytkasvuista ja mitkä pitkäkasvuista lajiketta? Jos istutankin vahingossa lyhytkasvuiset pitkien paikalle parvekkeelle ja päinvastoin? Rootrainersia tulee varmasti siirrelyksi monta kertaa, joten en mitenkään voi muistaa, kummassa päässä ovat lyhyet ja kummassa pitkät. Joo, ratkaisin ongelman. Kiinnitin lyhyiden hajuherneiden päähän punaisen nauhan. Älköön sitä kukaan irrottako!!

Mansikkakylvöni onnistuivat kahdessa Rootrainers-lokerossa neljästä. Toisessa lokerossa oli yksi melko hyvinvoiva mansikkayksilö ja toisessa kolme pienempää tainta. Siirsin ne omiin ruukkuihin, jotta sain koko Rootrainersin hajuherneille. Rootrainersissa ei oikeasti voi olla eri vaiheissa olevia taimia yhtä aikaa.

Eiköhän se siitä. On mahdollisuuksien rajoissa, että onnistun kasvattamaan tänä kesänä yhden mansikantaimen. Kukista ja marjoista en menisi sanomaan.

Kettu meni koloon

Kun perennani yllättäen selviytyivät talvesta, edessäni oli uusi ongelma. Kun en voi vaihtaa niille uutta, ravinteikasta multaa, miten huolehdin niiden lannoituksesta? Päätin kokeilla näitä puutarhan kesäpalloja.

Tikun terävällä päällä kaivetaan multaan kolo. Pallo pudotetaan koloon ja työnnetään paikoilleen tikun pallopäällä. Siellä sen on tarkoitus lannoittaa kasvia koko kasvukauden, noin puolen vuoden ajan. Suositeltu annostus on 2-3 palloa kasvia kohti. Yrtit tarvitsevat vähemmän kuin kukkivat kasvit.

Tässä kettu on juuri menossa kesäpikkusydämen koloon, käyttääkseni Temptation Islandista tuttua termiä. Lannoitusmuodon ongelma on se, että pallonen tosiaan riittää koko kasvukaudeksi, eikä kasteluvesi saisi enää sisältää lannoitetta. Minulla kun on ollut tapana lannoittaa kastelulannoitteella. Ehkä pitää tyrkkiä pallosia koloihin myös kesäkukille. Sen voi tietysti tehdä jo istutusvaiheessa, jolloin pallot jätetään ruukun pohjalle pienen multakerroksen päälle.

Kuten näkyy, kesäpikkusydämessä on jo kolme isoa lehteä ja neljäs ja viides tulossa.Kuunlilja sen sijaan näyttää jotenkin kärsivältä. Toivon, että kyse on lannoitteen puutteesta.

Pikkuorvokeiden paluu

Parvekkeeni kukkii jo monin värein. Pikkuorvokit ovat palanneet sivuseinän tangoille.

Muratti tuuheutuu, kun versojen päät vei pakkanen.

Helmililjatkin sinnittelevät.

Narsissit hehkuvat parhaassa loistossaan.

Kuunliljat nousevat terhakkaina mullasta, mutta lehdet rypistyvät oudosti. Jokin ravinnepuute?

Entä sitten 5 Tulipa Mix? No joo, viidestä sipulista yksi kasvatti lehden, mutta kukkavanaa ei ole näkynyt siinäkään. Sain niillä parilla eurolla kauniin kulhon - kuten alunperin epäilinkin.

Taimien täystuho

Hyvät uutiset ensin: kuunlilja  Francee on selviytynyt talvesta hyvin.

Jos olisin osannut arvata tapahtumien kulun, olisin siirtänyt juurakon isompaan ruukkuun marraskuussa. Nyt tuntuisi julmalta koskea vastaheränneeseen kasviin.

Mutta ne huonot uutiset. Ne tulevat tässä:

Epäonnistumisprosenttini taimikasvatuksessa hipoo lähes sataa. Olen tajunnut, miten monella tavalla huonosti pikku taimiparoille voi käydä. Esimerkiksin näin:

1) Kukaan ei muista kylvää niitä. Kuvassa vasemmalla on lokerorivi, josta ei punnertanut esiin ensimmäistäkään sirkkalehteä. Joko siemenet eivät ole ollenkaan itäneet tai sitten en ole ensinkään kyvänyt niitä. Ettei vain olisi tämä jälkimmäinen päässyt sattumaan. Dementin omainen iski jälleen!

2) Joku voi kastella ne kumoon. Näin kävi ensimmäisille mansikantaimille. Mansikansiemenet jätetään mullan pinnalle, joten ne alkavat kasvattaa samaan aikaan juurta ja sirkkalehteä. Ei tarvita kuin yksi hiukan isompi pisara suihkupullosta, kun keskellä alempana olevien kaltainen minikasvi irtoaa mullasta.

3) Joku voi pudottaa ne pöydältä. Yksi rivi ruohosipulia koki tämän kohtalon. Multa levisi mukavasti matolle olohuoneen pöydän alle. Taimet tuoksuivat  jo selvästi sipulilta, mutta en edes yrittänyt istuttaa niitä uudelleen.

Oli huono idea kylvää kahdenlaista kasvia yhtä aikaa Rootrainersiin. Ruohosipuli iti nopeammin ja kasvoi pikavauhtia niin pitkäksi, että laatikon kansi häiritsi sitä. Mansikat sen sijaan olisivat vielä tarvinnet kantta. Tästä syystä nostin rivin ruohosipulia irti laatikosta. Rootrainers-rivi ei pysy pystyssä omillaan, joten se nojasi laatikon kylkeen. Oli vain ajan kysymys, milloin tönäisen sen kumoon.

Jotenkin minusta tuntuu, että jos jatkan taimien esikasvatusta siemenestä, opin vielä useita muitakin tapoja tuhota taimi.

Tässä kuvassa näkyy tarkempana eloonjäänyt mansikantaimi, jossa on jo yhden oikean lehden alku, ja epätarkkana kumoon kasteltu lajitoveri. En usko, että se enää virkoaa, vaikka pääsiäisen aikaa eletäänkin.

Pääsiäispuutarhapuput

 Näiden kuvien myötä Parveke länteen toivottaa hyvää pääsiäislomaa kaikille puutarhapupuille.