Paljon oli myös harvenneita versoja, joiden päät olivat paleltuneet. Katkaisin useita tällaisia versoja parhaan kykyni mukaan sellaisen kohdan yläpuolelta, josta voisi lähteä kasvamaan uusi verso. Monissa piiskamaisissa versoissa näkyikin pulleita silmuja niissä kohdissa, joista lehdet olivat pudoneet.
Tässä näkyy noita pikkuversoja. Jäin miettimään, olisiko muratti pitänyt samalla vaihtaa isompaan amppeliin, mutta kun sellaista ei ollut saapuvilla, se jäi tekemättä. Amppeli on aika iso jo nyt. Ehkä sitten ensi keväänä, jos kasvi on vielä hengissä?
Laitoin myös pari versoa vesilasiin. Jos ne juurtuvat, tuikkaan ne viljelylaatikon päätyyn kasvamaan.
Päivän varsinainen uutinen on kuitenkin se, että sekä kesäpikkusydän että ainakin toinen kuunliljoista ovat talvehtineet onnistuneesti. Viljelylaatikon päädyssä näkyy ihan selviä pikkusydämen versoja, joskin vähän eri kohdissa kuin viime kesänä. Kuunlilja ei ole vaeltanut mihinkään eikä ruukussa olisi moiseen ollut tilaakaan. Kyseessä on se kuunlilja, joka koki parvekkeella luonnollisen kuoleman syksyllä ja jonka maanpäälliset osat paleltuivat täysin. Nyt ruukussa on kolme terävää tumman lilan väristä kohoumaa. Lehden alkuja epäilemättä.
Kuvia en näistä vielä ottanut, kun ovat niin pieniä.
Parvekekasvatuksen etuja on, että näitä pieniäkin alkuja on helppo seurata melkein silmän korkeudella. Ei tarvitse edes kyykistyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti