lauantai 14. kesäkuuta 2014

Keijunmekko


Keijunmekko kuului kasveihin, joita ehdottomasti halusin kokeilla uudella parvekkeellani, vaikka tiesin, etteivät olosuhteet välttämättä ole aivan optimaaliset. Aiemmin en voinut sellaista hankkia, koska keijunmekko on köynnöstävä eikä minulla ollut köynnöstukia eikä koukkuja amppelille. Se ei myöskään olisi varmaan pitänyt länsituulesta, joka osui lasittamattomalle parvekkeelleni usein.



Nyt keijunmekkoani vaivaa parvekkeen ajoittainen liika paahteisuus. Se olisi varjon kasvi. Varjon järjestäminen onnistuu kuitenkin kaihtimilla.


En ole kuvannut varmaan mitään muuta kukkaa yhtä paljon kuin tätä. Sen kukinnassa on useita eri vaiheita ja ohuet verholehdet käyttävät kauniilta valoa vasten.


Keijunmekko on oikeastaan aika sievistelevä nimi. Kyllähän tuo etualan muodostelma keijunmekosta käy, mutta se muodostuu vain kukan verholehdistä. Itse kukka näkyy tuolla takana, ja sehän tuo mieleen ihan jotain muuta kuin keijun. Mieheltä pääsi spontaani "HUI!" kun hän näki kasvin ensi kertaa. Juuri silloin noita pikku peniksiä oli esillä poikkeuksellisen paljon.


Ostin kasvin amppeissa, jossa se oli kiedottu  ylöspäin kasvavaksi. Siirsin sen omaan amppeliini ja laskin rennot varret suuntautumaan alaspäin. Tällä hetkellä se kasvaa sekä alas- että ylöspäin, koska uudet versot, joita tulee koko ajan, näyttävät lähtevän ylöspäin.


Olen ohjannut osan uusista versoista kiipeämään amppelin vartta, ja versot ovat jo saavuttaneet parvekkeen katon.



Alaspäin kasvu saavuttaa nopeasti lattian. Kasvi on niin rehevä, että sitä joutuu väistelemään. Alla vielä muutamia kukkakuvia.

Keijunmekon versot olivat niin vahvasti tarttuneet toistensa ympärille, että koko kasvi piti laskea istutettaessa yhtenä palmikkona amppelin reunan yli. Ilmeisesti se on kasvin tapa toimia. Kun amppeliin tuntui jäävän tyhjää tilaa, istutin siihen myös muratin. Muratti on niin paljon hitaampi kasvamaan, ettei sitä paljon huomaa.

Tässä alimmassa kuvassa keijunmekko on hieman nuutunut, koska en huomannut sään vaihtumista enkä ollut avannut parvekelasia ja sulkenut verhoja. Mutta kyllä se siitä virkoaa.

4 kommenttia:

  1. Miten ihmeessä tuo keijunmekko on jo noin suuri, wau! :) Itselläni on tänä vuonna kaikki taimet vähän myöhässä ja ainainen pakkomielle siemenestä kasvattamiseen, mutta silti. :D

    VastaaPoista
  2. Tjaah, ostin keijunmekkoni torilta ja kun purin sen muoviamppelista, johon se oli kiedottu ylöspäin kasvavaksi, se retkahti ehkä noin metrin pituiseksi. Sen jälkeen se on ylläpitänyt tasaista kasvua ja tuottanut harva se päivä noin 30 cm:n pituisia versoja. En tiedä miksi. Ilmeisesti se tykkää parvekkeestani :)

    VastaaPoista
  3. Huh! :) Näyttää tosiaan viihtyvän. Entä lannoitus?

    VastaaPoista
  4. Ensin kolmisen viikkoa ilman lannoitusta ja sitten Kekkilän kesäkukkalannoitetta kasteluveteen. Eli ei mitään ihmeellistä. Keijunmekko on kyllä menestynyt kaikista kasveistani parhaiten, vaikka moni muukin kasvaa rehevästi. Mutta lobeliat silminnähden kärsivät.

    VastaaPoista