Parveke länteen -blogi on tänään 1-vuotias. Onneksi olkoon! Onnittelukukkina nämä oman pavekkeen helmililjat.
Pieniä nämä ovat kukkakaupan tarjonnan rinnalla. Mutta näyttivät nämäkin komeilta - viime keväänä. Ja suloisia ovat edelleen. Valkoiset ovat selvästi myöhäisempiä ja pienempiä kuin siniset.
Ehkä vielä joskus opin säätämään kamerani terävyysalueenkin. Kuvankäsittelyähän en tee ollenkaan, ellei lasketa satunnaista rajausta, kuten tässä. Ja joo, värikylläisyyttäkin taisin ihan hiukan lisätä kamerasta.
Luin eilen lehdestä, että tänään jaettaisiin kauppahallissa kaupungin viljelypalstoja. En ole koskaan ennen ajatellut koko asiaa, mutta yhtäkkiä palstaviljelmä tuntui erinomaiselta idealta. Netistä selvisi, että palstoja on tosi monessa paikassa, eivätkä kaikki ole kovin kaukana. Uskaltaisinko ottaa aarin tai puolikkaan vastuulleni? Pääsisin kitkemään sydämeni kyllyydestä!
Tutkin kartasta ja ilmakuvista kolmea lähintä paikkaa ja haravoin myös keskustelupalstoja arviointien toivossa. Jotakin löysinkin. Suosituimmat palstat ovat minun kannaltani liian kaukana. Haluan päästä helposti kulkemaan palstalle pyörällä, kävellen tai juosten. Mutta onko paikan rauhallisuus ja syrjäisyys etu vai haitta?
Päätin sitten kuitenkin jättää hötkyilemättä ja ruveta palstaviljelijäksi vasta ensi kesänä, jos silloinkaan. Tänä kesänä käyn vakoilemassa paikan päällä, jotta voin tehdä valistuneen valinnan. Huhupuheiden mukaan osa palstoista on huonoja, ja haluan myös ottaa selvää, mitä se tarkoittaa. Miten niin huonoja?
Sitä paitsi saan ammattilaisen viljelemiä luomuvihanneksia osuuspuutarhasta. Mihin panisin kaiken sen sadon? Toisaalta olisi mukava viljellä ilman paineita, kun olisi ihan se ja sama, tulisiko satoa vai ei. Ehkä kylväisin pelkkiä kukkia? Tai perunaa. Mutta saako sitä kitkeä?
Aika ei ollut nyt vielä vielä kypsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti